Tien päällä taas eli huomenna jatkuu

Vammaiset ovat siinämäärin parantuneet että taivallus jatkuu. Nurmijärveltä suurinpiirtein Kouvolan suuntaan ollaan menossa, katsotaan mihin päädytään.

Tällä kertaa testissä gps kun semmoinen kännykästä löytyy ja siihen liittyen Matti hommasi veivattavan kännykkälaturin ja patteritoimisen kännykkälaturin. Ajatuksena siis, että saadaan reitti tarkasti talteen. Juhanilta piti ostaa kuivalihaa messiin, mutta kommunikaatiokatkoksen takia jäi se väliin.

Lisäksi testissä bensakeitin lumen sulattamiseen.

Ilmatieteenlaitos lupailee, että pakkasen puolella pysyttäisiin, mutta märkyys on kyllä uhkana. Kumisaappaat jää silti kotiin, koska liukkaus on suurempana uhkana. Kamera saattaa myös tarttua messiin, kun semmoinenkin nykyään on. Ehkä sitten saadaan taas kuvia.

Kakarakin kulkee messissä

Täytynee kai tännekin raportoida muun raportoitavan puutteessa, että 9 kiloinen lapsi kulkee kantorinkassa yllättävän hyvin maastossa. Ainakin jos kakara on semmoinen, että tykkää liikkuvissa asioissa olla. Oppipa tuo nukkumaan päiväunetkin siinä värkissä. Värkki siis Deuter II. Oltiin pyhällä mökkilomalla ja siinä sivussa käytiin Kultakeron ja Luoston huipulla ja vähän kuljeskeltiin muutenkin. Maastossa ei yövytty, koska masokismillakin on rajansa.

Jaha, tämä on jäänyt alkukesästä julkaisematta, mutta tulkoon nyt yleiseen tietoon.

Isompi tauko reissun etenemiseen

Suomen kiertämisen projekti menee nyt jäihin vähäksi aikaa. Matti onnistui saamaan oikean polven rikki useammalla tavalla sählykentällä. Leikkaus on nyt takana, mutta kuntoutus kestää vielä pari vuotta. Tämän vuoden osalta rinkan kantaminen on siis ainakin poissa kuvioista. Kesällä 2011 homma toivottavasti taas jatkuu uudella innolla ja paremmalla polvella. Tänä vuonna retkeily keskittyy makkaran paistamiseen nuuksiossa.

Kuvia pakkasreissusta

Tuossa kuvassa on Matin majoite täynnä tavaraa ja valmiina pakattavaksi rinkkaan.


Ylläolevassa kuvassa mika on purkamassa omaa majoitettaan.

Nurmijärvi

Projektin tähän asti kylmin etappi takana ja Nurmijärvi saavutettu. Ei huomattu lautakasoja. Opettavainen reissu oli tämäkin.

Testattiin Kelly Kettleä vedenkeittovälineenä ja lumensulatusvälineenä. Lopputulema, että ensimmäiseen ihan ykkönen ja toiseen taas ei. Lisäksi se kaatuu helposti, mutta teekkaripatentilla varmaan ratkeaa se. Lunta kun ei sinne sisään helposti saa. Ja kun lunta pitäisi sulattaa, että saa juomavettä, niin tämä on ongelma. Onneksi oltiin ladattu reippaasti kuumaa vettä termareihin lähtiessä, niin ei hätää tullut. Lisäksi Perttulassa oli erinomainen kioski, jossa mukava myyjä keitteli vettäkin termariin.
Että jos poikkeatte Perttulaan, niin poiketkaa kioskiinkin. Varavälineenä oli mukana Esbit-keitin, mutta oli sen verran hidas, että kun oikeaa hätää ei ollut, niin mentiin vähän matkaa ilman vettä. Jatkossa otetaan bensakeitin mukaan jos tarvitsee sulatella lunta.

Yövyttiin Perttulan lähellä metsässä, paikassa jonka nimi paljastui myöhemmin viinakojunmäeksi. Vihdissä oli ilmeisesti ollut samana yönä 25 astetta pakkasta, eikä nukkuessa kyllä kuuma tullut. Varpaat tahtoivat palella ja muutenkin oli vähän huono yö. Varvasongelman ratkaisin laittamalla toppahousut jalkojen päälle, mutta aamulla ei olo kaikkein virkein ollut. Todettiin, että jatkossa varmaan mennään tosi kylmillä keleillä teltalla. Tosin tämä päätös tehtiin ennen kuin kuultiin, että kuinka kylmää oikeasti oli ollut. Näkee sitten.

Jatkossa kylmällä täytyy kyllä varustautua vähän paremmin käsien ja jalkojen suojeluun. Käsissä oli hiihtohanskat ja niiden päällä rukkaset, mikä toimi muuten hyvin, mutta leiriä kasatessa ja purkaessa joutui ottamaan monta kertaa hanskat pois. Kun pakkasta on päälle 20 astetta, niin olisi kiva, että olisi yhdet niin ohuten hanskat, ettei niitä tarvitse ottaa ollenkaan pois. Tai sitten vehkeet olisi varustettu niin, että niitä saa hanskoillakin säädettyä.

Jaloissa taas ongelma oli se, että ei vaan ollut tarpeeksi eristettä. Huopavuori pitäisi varmaan hommata, tai jotkut taukokengät. Kävellessä jalat olivat ihan lämpimät, mutta tauoilla ei voinut olla paikallaan pitkään.

Suunnitelmissa oli, että jos kaikki menee hyvin, niin ollaan kaksi yötä ja mennään Hyvinkäälle, mutta ei mennyt, joten oltiin yksi yö ja mentiin Nurmijärvelle. Onneksi tuli monta ongelmaa samaan reissuun, niin tuli tehokas oppimiskokemus.

Seuraavaa etappia valmistellessa

Ensi viikonloppuna olisi suunnitelmissa jatkaa etenemistä. Jonkin verran jännitystä tuo kylmä keli, kun sen on luvattu painuvan melkein pariinkymmeneen pakkasasteeseen. Silti ei olla luopumassa riippumattojen käytöstä ja mulla on pakattuna jo neljä makuualustaa, toivottavasti on riittävästi eristävyyttä. Kommandopipokin pitäisi vielä hankkia, jotta ei poskipäät jäädy kovin pahasti. Riippumaton sadesuojaratkaisua ollaan tosin vaihtamassa, kun ei oleteta vesisateen pahasti yllättävän. Potentiaalisia vaihtoehtoja on tällä hetkellä lakana tai hyttysverkko, saa nähdä mihin päädytään.

Tavoitteena on ainakin yhden yön vietto metsässä ja jos kaikki menee hyvin niin jatketaan matkaa ja ollaan toinenkin yö. Tähän mennessä ollaan opittu, että liian tarkkaa tavoitepaikkaa tai muutakaan suunnitelmaa ei kannata tehdä, koska siihen ei kuitenkaan päädytä, nyt todennäköisesti kuitenkin päädytään Nurmijärvelle tai Hyvinkäälle tai sitten jonnekin muualle.

Härkälä, Otalampi

Pieni hilpaisu tehtiin taas. Siikarannasta Nuuksion läpi Härkälään. Märkää ja pimeää oli, mutta mukavaa, kun kaikenlaiset vammat on kunnossa ja projektiakin pääsi viemään taas eteenpäin. Nuuksiosta otettiin kaikki ilo irti, kun ruuaksi oli makkaraa ja porsaanfilettä. Nuotiolla istuttiin Holma-Saarijärvellä, Kattilassa ja Iso-Parikaksessa, jossa myös yövyttiin.

Lähtökohdat eivät ehkä ihan parhaat olleet raskaan työviikon jälkeen, joka näkyi erityisesti varustautumisessa, puutteiksi havaitsin hammasharjan, vessapaperin ja tulitikut. Kaverin muuttaminen aamusta vei myös aika paljon mehuja, joten eteneminen ei äärimmäisen tehokasta ollut. Nuotiolla istuskeltiin kuitenkin tehokkaasti tuntitolkulla, joten reissun tarkoitus tuli täytettyä. Nuotio on kyllä kivempi kuin trangia. Trangian loimussa ei ole niin kiva lämmitellä.

Suurin osa etenemisestä tehtiin enempi vähempi pimeässä ja todettiin, että pimeään vuodenaikaan kannattanee koittaa hyödyntää valoisa aika tarkkaan. Suunnistaminen pimeässä metsässä on epätriviaalia. Onneksi oltiin Nuuksiossa. Spekuloitiin myös vahvempien otsalamppujen käytöllä.

Kokeilin saappaita vaellusvälineinä ja totesin, että aika kovat kävellä, mutta muuten hyvät. Ottaen huomioon, että vettä oli paikoin hyvinkin reilusti, niin oli hyvä, että päätin testata ne. Jatkossa ehkä jotkut lisäpohjalliset tai joitain, koska nyt oli kahdet sukat ja silti jalkapohjat olivat aika hellinä. Lisätestiä varmaan, jos lähdetään märännäköisenä aikana metsään.

Riippumattosysteemeissä todettiin, että luovutaan yrityksestä kääriä eristettä sen ympäri. Tämän kokeilun perusteella tulee niin paljon painoa, ettei kannata. Seuraavaksi kokeillaan makuualustaratkaisuja. Eiköhännäistä vielä hyvät saada.