Luumäelle, Etelä-Karjalaan

Karjala takaisin! Etelä-Karjala siis saavutettu.

Paska keikka mutta tulipa tehtyä. Tehtiin myös jonkunasteinen suunnitelmanmuutos ja lähdettiinkin kiertämään Saimaata etelän kautta eikä pohjoisen. Ainoa syy mennä pohjoisesta oli Repoveden kansallispuisto ja sinne oltaisiin päästy pääsiäisenä. Repovesi taas on pääsiäisenä oletettavasti mukava kombinaatio lunta, jäätä, vettä ja mutaa, joten todettiin, että pitäköön tunkkinsa. Matin synttäreiden kunniaksi hipsittiin siis 50 km itään eli Luumäelle.

Homma alkoi hyvin, keli oli perjantaina hyvä ja suurin osa matkasta meni liki kuivaa pyörätietä pitkin. Yksi pätkä jouduttiin kävelemään kutostien viertä, mutta muuten oli mukavaa. Reilu parikymmentä kilometriä jäi taakse ja yöpyminen toteutettiin taas vaihtteksi riippumatoissa. Perspektiivikysymys lienee, että oliko se hyvä vai huono ratkaisu. Ainakin siinä muistui taas mieleen niitä kaikenlaisia huomioonotettavia asioita. Matilla nimittäin oli liian kapea makuualusta, mistä syystä tuloksena oli varsin kylmä yö. Itse taas unohdin laittaa pään jalkoja alemmaksi, mikä kostautui valumisena ja normaalia epämukavampana nukkumisena. Sikäli siis hyvä, että käytiin tämä yksi yö nyt, niin ei ehkä tee näitä virheitä sitten, kun pitäisi nukkua monta yötä.

Toinen päivä etsikin sitten konstin toisensa perään olla perseestä. Alku tosin ei ollut paha, sillä löydettiin Kaipiaisista kuppila, joka oli auki ja saatiin pääkaupunkiseutulaisille tolkuttoman halpaa kahvia, sämpylää ja pulla. Ihan hyvääkin oli. Sää oli nihkeän sumuinen ja kostea ja niin kylmä kuin keli voi olla ilman pakkasta. Matilla rupesi kenkä menemään kantapäästä läpi. Onneksi oli taukokengiksi crocsit mukana. Reilu 25 km crocseilla on suoritus sekin. Varsinkin kun on liukasta ja märkää. Potentiaaliset ruokapaikat joita oltiin katsottu olivat joko konkassa, rempassa tai muuten vaan kiinni, joten syötiin niiden sämpylöiden lisäksi yksi makkarapaketti puoliksi. Yhden suunnistusvirheen ja yhden auraamattoman tienpätkän takia jouduttiin myös kävelemään kutostien viertä monta kilometriä ylimääräistä. Ei ollut kauhean mukavaa, mutta perille sentään päästiin.

Kokeilujakin tuli tehtyä. Oleellisimpana kävelysauvat, jotka toivat kyllä kävelyyn vauhtia ei siinä mitään. Täytyy varmaan kysyä Matilta, että oliko ne hyvät, kun se joutui tulemaan ilman perässä. Luultavasti tälläisille huonojen kelien kilometrinnielemiskeikoille ainakin pääsee mukaan. Toiseksi testasin, että miten saan kamat menemään 22 litran juoksureppuun. Menihän ne, eikä kriittisiä puutteita huomattu muita kuin että ensiapukamat olivat unohtuneet ja ne nyt sentään olisi saanut mukaan menemään. Ihan kiva kulkea vähän pienemmillä vermeillä. Oli paljon vähemmän turhaa roinaakin sitten. Kaksi ja puoli kiloa jäi matkasta pois pelkästään kantolaitteen kevenemisen takia.