Kuljeskeltiin UKK:ssa, osa 2

Matkaa taitettiin ihan hyvässä vauhdissa kunnes ruvettiin lähestymään lounastamista varten suunniteltua nuotiopaikkaa. Minun vanhentunut karttani näytti, että kyseiselle paikalle pääsisi nopeimmin kun oikaisee hiukan metsän läpi. Ja pääsikin. Nuotiopaikka olikin sitten todellinen vintage, tiedä koska viimeksi ollut oikeasti käytössä ja suolampikin sellainen, että paremmat välineet olisi veden hakeminen vaatinut. Onneksi Matilla oli tarpeeksi vettä kannossa ja saatiin ruuat syötyä. Hetken perästä tuli vastaan se nykyään käytössä oleva paikka, joka olisi Mattin kartasta löytynytkin. Vaan hieno se tuokin paikka oli, joten en ehkä menetykseksi laske kuitenkaan.

Loppupäivä kuljettiinkin Suomujoen vartta kohti Lankojärven autiotupaa. Yksi koski ylitettiin sillalla, mutta noin yleisesti oli aika jännää, kuinka matalia paikalliset joet ovat. Tuntui siltä, että keskimääräisen paikallisen joen tai vaikka järvenkin yli olisi voinut kahlata melkein mistä vaan. Sää rupesi iltapäivää kohti sateisemmaksi, mutta ehdittiin aika passelisti tupaan alta pois. Yksi reissun teemoista tuntuikin ensimmäisen päivän jälkeen olevan, että liki aina kun satoi sattui myös olemaan katto pään päällä. Ei harmittanut yhtään sekään. Matkaa päivälle tuli n. 8 km rennolla meiningillä.

Seuraavana päivänä lähdettiin normaalia kovemmalla kiireellä, koska oli tiedossa, ettö Luulammen tuvassa olisi kioski. Aukioloajoista ei ollut tietoa, joten valistuneesti arvattiin, että varmaan neljältä. Matkaa sinne oli 16 km, joten pyrittin reippaaseen etenemiseen. Matkan varrella tulivat vastaan myös reissun komeimmat ruskamaisemat. Reissun nopein kilometri tuli, kun vähän puoli neljän jälkeen tuli vastaan kyltti jossa kerrottiin, että tuvalle on matkaa kilometri ja kioski todella menee neljältä kiinni. Kaakao ja munkki ei tehnyt yhtään pahaa siinä vaiheessa. Itse siirryin vielä jonkun ajan päästä Kiilopäälle hotellihuoneeseen, kun olin lähdössä päivää ennen muita kotiin. Matti ja Siiri jäivät yöpymään tuvalla.

Jos kiinnostaa katsella reissun kuvia enemmänkin, niin täältä löytyy.

Kuljeskeltiin UKK:ssa, osa 1

UKK-puistossa kuljeskeltiin ja ihan hieno paikka oli. Reissu alkoi hyvin, Rovaniemellä saatiin nauttia paikallisesta vieraanvaraisuudesta, herkullisesta poronkäristyksestä ja ihan syvälllisestä keskustelustakin. Varsin bueno aloitus siis. Ruokavarustuksessa homma lähti taas näpistä heti alkumetreillä ja mukaan tuli mm. saunakaljat. Rinkkoihin saatiinkin painoa mukavasti, minulla 29kg, Matilla 26kg ja Siirilläkin reilu 8kg. Alkuun päästiin reippaassa tuulessa ja tihkusateessa ja aika epämukavaa oli siihen asti, kunnes päästiin vähän alemmaksi tunturista.

Yötä oltiin Suomunlatvan laavulla, jossa meitä kävi moikkaamassa muutama porokin. Väkeä oli liikkeellä, laavu oli täynnä ja pari telttaakin pystyssä siinä ympärillä. Siinä vesiä keitellessä todettiin myös, että nuotiokattila ei ole ihan nopein värkki, ainakaan jos ei ihan hirveää roihua rakenna. Paras puoli ensimmäisessä päivässä oli kyllä selkeästi se, että loput päivät tuntuivat sen jälkeen paljon helpommilta. Seuraava päivä alkoi edellisen merkeissä kunnes tultiin Suomunruoktun tuvalle. Siinä taukoillessa keli parani ja mukava lämmin tupa paransi mielialaakin. Käytiin jopa koukkaamassa lähialueen museoitua autiotupaa.

Museokeikalla Siirikin pääsi kahlaamisen makuun ja siitä tulikin selkeästi yksi reissun suosikkiaktiviteeteista. Suomunruoktulle oli vielä tultu kantamalla. Kohonneitten fiiliksien siivittäminä kuljeskeltiin yöpymään aina Tuiskukurun tuvalle asti, joten kävelyä tuli päivälle suurinpiirtein 20 km eli ei huonosti ollenkaan. Itse totesin tosin jo ensimmäisellä ovenavauksella tuvan olevan sikäli lämmin, että päätin nukkua teltassa. Muut nukkuivat sitten sisällä. Seuraavana päivänä kuljettiin hienoissa ja erittäin mustikkaisissa tunturimaisemissa rennommalla otteella Luirojärvelle 8 km saunomaan. Melkoisen luksus paikka oli, kuivaushuone oli kamoillekin. Ihan hyvä olikin ottaa rennompi päivä välin, niin riitti taas virtaa seuraavalle päivälle.

Aamulla jätettiin kamat tupaan ja lähdettiin valloittamaan Sokostia, mikä varsin tuskattomasti suoritettiinkin, koska meillä oli selkeä konsensus siitä, että kivikossa on kiva kiivetä. Sokostin huipulla päästiin myös luksuksen makuun, kun havaittiin siellä olevan tukiasema, joten kotiinkin pystyi soittamaan. Jännästi (tarkoituksella?) sijoitettu niin, että ei kuulu kuin toiselle puolelle tunturia. Sääkin suosi, sillä lähtiessä huippu oli vielä pilvien peitossa, mutta kirkastui sitä mukaa kun kiivettiin ja huipulla olikin erittäin hienot näköalat.

Päivän tallustelut eivät jääneet siihen vaan kuljettiin sen päälle vielä reilu 12 km Palovangan nuotiopaikalle yöpymään, joten matkaa tuli päivälle jo selvästi päälle 20 km. Syömisen kanssa meinasi tulla ongelma, kun lammet olivat kuivuneet pitkältä pätkältä. Onneksi sitten kun tuli vastaan sellainen lampi josta viitsi vettä ottaa, oli joku värkännyt hyvän nuotiopaikankin siihen. Päivän suosikki oli matkan varrelta löytynyt (poron?) kallo. Nuotiopaikalle tultiin kymmenen jälkeen illalla pimeässä ja vähän pohdittiin, että pitäisikö jatkaa vähän pidemmälle yövaelluksena, mutta onneksi alkoi sataa joten lyötiin teltta äkkiä pystyyn. Nopeasti todettiin myös kyseinen ratkaisu erittäin hyväksi. Varsinkin kun koko yön satoi. Aamulla pääsin kokeilemaan nuotion sytyttämistä sateessa. Meidän varustuksella tosin haaste oli melkoisen vähäinen. Kolme sytytyspalaa pohjalle, ladutaan nuotio valmiiksi, päälle kaadetaan hyvä loraus 80% votkaa. Yksi kipinä tuliraudasta riitti. Todettiin, että jyrkkä votka on jatkossakin mukana. Siinä kun rauhassa aamutoimia väsäiltiin ja muutenkin suoritettiin keskimääräistä rennompi lähtö, loppui sadekin. Ihan hyvin meni siis. Kirjuuttelen lisää myöhemmin.