Koli on ollut perheen suunnitelmissa jo jonkun aikaa, joten kun Korona teki matkailusuunnitelmat haastaviksi, niin todettiin, että kansallismaisemat ovat sen verran lähellä, että sinne lähtee vielä omalla autolla. Ensin oli suunnitelmissa mennä Herajärven kierros, mutta kun lämpöä luvattiin päälle kolmenkymmenen, niin tehtiin pikainen suunnitelmanmuutos ja vuokrattiin kaksi kanoottia. Pikaisesti hommattiin pari kuivasäkkiä ja pakkailtiin kamat mukaan ja liikkeelle. Matkalla poikettiin Savonlinnassa tsekkaamalla Olavinlinna. Kanootteja nuodettaessa vuokraaja itse ei ollut paikalla vaan paikallinen ravintojatyöntekijä antoi ne meille, mikä vähän harmitti, koska oltiin ajateltu, että saadaan vähän vinkkejä kun sitä kokemusta ei tosiaan ollut, mikä tuottikin sitten myöhemmin vähän ongelmia. Mutta kanootit olivat vakaita ja melominen sujui hyvin.
Ensimmäinen yö oltiin Hiekkasaarten nuotiopaikan ympäristössä. Saarella oli muitekin talttoja, mutta muut olivat laittaneet telttansa selkeästi tuulisuus edellä oletettavasti hyttysten ja ilmanvaihdon vuoksi. Ihan mukava saari, hyttysiä tosin oli aika reilusti. Pidettiin pientä hyttysenkarkoitusnuotiota, hengattiin saarella ja uitiin. Samalla pääsi testiin myös uusi teltta, vanha kun alkoi olla sen verran kasaanteipattu, ettei enää lasten kanssa uskaltanut sillä lähteä. Uusi myös painaa puolet siitä mitä vanha, mikä on ihan mukavaa. Nukkumaan mentäessä huomattiin myös, että yksi aika railakas juuri oli jäänyt huomaamatta ja oli aika keskellä telttaa. Onneksi lapset ovat vielä sen verran pieniä, että ne voi asetella tilanteen mukaan telttaan.
Aamulla mentiin ensin tutkimaan naapurisaarta, jossa olikin mainio ja tuulinen hiekkaranta, joten viileys ja hyttyset pysyivät aisoissa. Päivän suunnitelmana oli hengata ja jossain vaiheessa suorittaa siirtymä parin kilometrin päähän Iso-Korpin telttailualueelle. Tässä kohtaa opittiin, että kanootti ja tuuli on aika tekemätön yhdistelmä. Saarten suojassa meni mukavasti, mutta jo kaukaa näki, että vesi aaltoili aika levottomasti tuulensuojan ulkopuolella. Sitten kun tuuli osui, niin kanootti kääntyi saman tien tuulen mukaan, joten käännyttiin takaisin. Onneksi oltiin suhtauduttu tilanteeseen aika varovasti, joten käännyttiin saman tien takaisin yrittämättä mitään sankaritekoja. Tuuleen jäädessä olisi helposti löytänyt itsensä Pielisen vastarannalta. No eipä muuta kuin takaisin uimaan ja hengaamaan ja teltta samaan paikkaan kuin edellisyöksi. Onneksi oli hyvät paikat.
Aamulla herätessä huomattiin, että kun nyt oltiin ainoa teltta saaressa ja toista yötä samassa paikassa, niin noin saaren jokainen hyttynen oli tullut pörräämään teltan ympärille. Ratkaistiin asia niin, että pakattiin kaikki muuta tavarat paitsi teltta ja mentiin naapurisaareen aamupalalle. Palasin sen jälkeen hakemaan teltan, mutta koska oli täysin tyyntä, niin eivät ne hyttyset sieltä olleet mihinkään hävinneet, joten melkoisessa hyttyspilvessä meloin takaisin. Todettiin myös, että oikein muuta järkevää tekemistä ei ole jäljellä kuin meloa pois, koska muut telttapaikat olivat käytännössä saavuttamattomissa. Tyvenessä oli mukava meloa, mutta pikkuhiljaa alkoi tuuli nousta ja satamaan päästäkseen piti pari niemenkärkeä kiertää. Lopulta jouduttiin menemään rantaan miettimään tilannetta, kun tuuli painoi niin kovaa, ettei vastaan oikein saanut laitettua.
Siinä samalla pidettiin evästaukoa ja pohdiskeltiin ja päädyttiin siihen, että uitetaan kanootit niemennokan ympäri ja kokeillaan, että jos sille seuraavalle pääsisi kuitenkin, kun se oli hiukan paremmassa suunnassa ja hyvällä tuurilla Kolikin alkaisi suojata. Kanootin uittelu rantavesissä oli yllättävän helppoa, kun olivat sen verran vakaita, ettei niitä olisi saanut nurin kuin erityisen voimakkaasti yrittämällä. Jonkun ajan kuluttua molemmat kanootit olivat niemen oikealla puolella ja tuuliki tyyntyi hetkeksi, niin kokeiltiin, että josko seuraava siirtymä onnistuisi. Puoleen väliin lahtea oli tyyntä, mutta sitten tuuli nousi taas ja painoi meidät syvälle lahden perukoille. Siellä oli onneksi mökkejä ja laituri lähellä, joten pienen uiton jälkeen istuskeltiin laiturilla ja pohdiskeltiin, että mitäs nyt tehdään, kun kanoottiyrittäjä ei vastaa puhelimeen eikä päästä pois. Onneksi yrittäjä oli vain hetkellisesti kännykän tavoittamattomissa, joten pääsin sitten vesijetin kyydissä pois ja hain muut autolla. Saatiin hyvä seikkailu tästäkin. Lapset eivät onneksi hätääntyneet missään vaiheessa, joten homma pysyi hanskassa. Yrittäjä ei nyt suoraan sanonut, mutta nähtyään, että minkälainen porukka meitä oli, niin antoi ymmärtää, että oli aika tyytyväinen, kun ei tarvinnut kuin sen yhden kilometrin päästä hakea. Ja mekin oltiin tyytyväisiä, vesiretkeily oli tosi kivaa ja opittiin myös kunnioittamaan tuulta hyvinkin muistettavasti mutta aika turvallisesti.
Sen verran oli raakaa taistelu, että vuokrattiin mökki, jossa oltiin yötä. Ilmastoitu mökki paransi olotilaa aika paljon. Seuraavana päivänä käytiin katsomassa Kolin huiput, maisemat olivat kyllä juuri niin hienot kuin pitikin. Siitä suhailtiin kotiin ja samalla tsekattiin Punkaharju ja pidettiin pieni tauko Imatralla, jossa melkein missattiin koski, koska ajateltiin, ettei siinä arkena vettä mene. Olikin voimalaitos rempassa ja vesi meni koskessa koko ajan. Oli varsin vaikuttava.
Lopputulemana voi sanoa, että kun helteet on kolmessakympissä, niin vesiretkeily on aika hyvä valinta. Pielinen ainakin oli vielä sen verran viileä, että kuuma ei haitannut ollenkaan niin paljon kuin olisi voinut. Auringolta toki piti suojautua ja rasvaa menikin aika merkittäviä määriä. Noin muuten melominen sujui hyvin, mutta Pielinen oli aika iso vesi, joku vähän kapeampi paikka olisi ollut kyllä turvallisempi, tuolla voi tuulessa päätyä kauas. Tosin siellä oltiinkin lähinnä tarkastamassa kansallismaisema, kaikki muu oli plussaa jota sitten tulikin aika paljon. Varusteina oli kaksi isoa kuivasäkkiä ja rinkka, johon oli laitettu vettäkestävämpää kamaa. Jako oli ihan toimiva, kuivasäkit sisältsivät lähinnä kamaa, joka meni telttaan, rinkassa oli ruoanlaittokamat ja muuta sekalaista sälää, mitä tarvittiin leirissä muuten. Hyvä keikka ja innoitti perehtymään vesitouhuun muutenkin.
