1. päivä
Mentiin vaiheeksi eteenpäin ja nyt päästiinkin aika hyvälle hollille, kun lopetettiin Karhunkierroksen päähän. Päästiin vaihteeksi melomalla eteenpäin, vaikka loppulaskennassa melottuja kilometrejä ei paljoa käveltyjä kilometrejä enempää ollut. Suunnitelmat olivat varsin epämääräiset johtuen erityisesti siitä, että arveltiin etenemisvauhdin riippuvan niin paljon säästä, ettei kannata liikaa suunnitella. Livojärveä jonkun matkaa ja sitten roudataan kanootti Yli-Kitkalle ja siitä koilliseen niin pitkälle kuin jaksu riittää. Touhua helpotti merkittävästi se, että Essi tuli mukaan kiertelemään alueen kansallispuistoja autolla, joten kyydityksiä oli saatavilla. Lähdettiin aamupäivästä ajamaan ja tultiin hiukan ennen puoltayötä pelipaikoille. Alkaa olemaan aika pitkät matkat autosiirtymään. Lisäjännää tuli siitä, että auton pakoputki otti osumaa. Tiputettiin kanootti ja kamat Juutisenlahteen Livojärven rannalle ja siirryttiin lähtöpaikkaan. Viitisen kilometriä kävelyä, kamat kanoottiin ja vesille. Kello tässä vaiheessa ehkä kaksi. Pohjoisen taivaan alla ei pimeää tullut, joten kellonajalla ei sinällään suurta merkitystä ollut kun virtaa piisasi. Melottavaa oli kuutisen kilometriä Kelliniemen laavulle. Hienoa, rauhallista ja mukavaa meininkiä. Matkalla havaittiin jo pariin kertaa, että Livojärvellä täytyy kanootillakin hiukan muistaa tarkkailla vettä, matalikkoja on paljon. Kolmen jälkeen tultiin hiekkarantaiselle niemelle, jossa oli laavu ja pari matkailuautoa. Todella hieno paikka. Laiteltiin teltta pystyyn ja syötiin ja taidettiin päästä ennen viittä nukkumaankin.
2. päivä
Rauhassa liikkeelle hienossa säässä ja suunta kohti Säikänsalmea, jossa Essi odottaisi auton kanssa. Melominen oli edelleen rennon mukavaa ja saatiin vieläkin hupia matalikoista. Kirkkaassa vedessä niitä oli ihan hauska tarkkailla. Matkaa oli se ehkä 5 km, joten tunnin verran mentiin. Kanootti katolle, paikallisesta kioskista jätskit ja kävellen tietä pitkin kohti Yli-Kitkan rantaa. Tässä kohtaa tehtiin klassinen ja jo tyyliin kuuluva virhearvio, kun ei sen enempää mittailtu matkaa, fiilisteltiin vaan, että varmaan viitisen kilometriä. Oli loppujenlopuksi 12, siinä ehti paljaissa jaloissa Crocsit ruveta jo vähän hiertämään. Essi odotteli paikassa, joka oltiin kartalta fiilistelty potentiaaliseksi vesillemenopaikaksi ja joka ei sitä sitten oikeasti ollut. Onneksi kävi niin, että joku ohikulkija oli vinkannut Ukkosenniemestä hyvän paikan ja luvannut, että on tuttujen mökki, sieltä voi hyvin lähteä. Kilometri enemmän kävelyä, mutta lähtöpaikka olikin sitten tosi hyvä. Siitä oli myös vain kilometrin verran Karhusaareen, jonka autiotupaan oltiin menossa yöksi. Essikin tuki mukaan, niin oli hyvä, ettei matka ollut liian pitkä, koska kolme ihmistä kamoineen täytti kanootin jo aika hyvin. Karhusaari oli kiva paikka, ja nukkumaankin päästiin ihan hyvissä ajoin.
3. päivä
Kokemattomien melojien vesiseikkailupäivä. Epävakaista oli luvassa, mutta ainakin piti olla myötätuuli. Ei ollut kovin epävakaista, mutta tuulikin oli vastainen. Homma oli aika auki paitsi että pari päivää oli aikaa ja pohjoiseen Yli-Kitkaa oli suunnitelma. Lähin virallinen yöpymispaikka oli Rönnynrannan kota, mutta sinne olisi matkaa 35 km, joten homma oli aika auki. Reitti meni selkien yli, mutta saaria ja muita muodostelmia oli sen verran, että ristiaallokkoa oli aika paljon tarjolla. Aallokko oli sikäli passelin korkuista, että juurikaan ei kanootin laidan yli tullut, mutta tarjosi jännitystä, kun ei paljon kokemusta ollut. Eipä siinä mitään hätää ollut. Taukoja pidettiin kun päästiin saarten taakse tuulensuojaan ja ihan hauska niillä oli käydä jaloittelemassakin.
Mourusalmen läpi kun päästiin, niin ruvettiin katsomaan ruokapaikkaa ja aika kiva niemenkärki löytyikin. Pohdittiin jo nuotion laittamista, mutta totesin paikan sellaiseksi, että siellä ei olisi edes saanut olla, niin ei sitten ilennyt tulta tehdä. Syötiin makkarat kylminä kanootissa. Samalla todettiin, että matkalla ei tule oikein leiripaikkoja olemaan ja homma etenee sen verran hyvin, että varmaan sinne Rönnynrannalle on matka. Keli pysyi samana, mutta taukopaikkoja ei oikein ollut enää, joten melko pitkiä vetoja tehtiin. Tolvanniemessä pidettiin pidempi tauko ja olikin hieno paikka. Tuulinen tosin. Siitä sitten viimeinen kymppi perille ja voitiin todeta, että ihan vanhassa hengessä meni taas, 35 km melontaa ja hiukan reilu 10 tuntia. Kota oli hieno ja kuntokin yllättävän hyvä.
4. päivä
Sen verran oli melonta tehnyt tehtäväänsä, että heräsin yöllä julmaan päänsärkyyn. Enempiä ajattelematta pari Buranaa naamariin ja takaisin unille. Parin tunnin jälkeen heräsin mahakipuun ja kävin oksentamassa. Ei ole paskapuhetta, ettei kannata ottaa Buranaa tyhjään mahaan. Varmaan rasituksellakin oli osansa kyllä. Aamulla olo oli kuitenkin ihan hyvä. Laskeskeltiin silti, ettei kannattane ruveta liiallisia sankaritekoja tekemään, joten kun Ruka oli näppärästi hollilla, niin Essi tuli hakemaan kanootin ja me jatkettiin kävellen 15 km kohti Rukaa. Aika paljon oli ihan mukavaa metsäautotietä, joten mikäs siinä kävellessä, kun ei kamaakaan tarvinnut kantaa. Ei silti tuntunut, että Ruka olisi liian pian tullut vastaan. Aika mukava oli kuitenkin lopettaa paikkaan, jossa oli elintarvikealan toimijoita.
Paluumatka meni hilpeässä pörinässä, kun pakoputken pikapaikkaus ei pitkään kestänyt. Paluumatkalla koukattiin myös katsastamassa Hepoköngäs, koska Essi ei ollut sitä nähnyt. Komia oli edelleen, kannattaa poiketa, jos olette maisemissa. Tämä reissu meni jotenkin automaattivaihteella, vaikka kanootillakin mentiin, ei tullut oikein mietittyä sen enempää kamoja kuin muitakaan suunnitelmia. Jälkikäteen kun ajattelee, niin eipä se kovin ollut tarpeenkaan. Kun ei ollut hajua siitä, että miten melominen tulee sujumaan, niin mitäpä sitä miettimäänkään.
