Varusteista

Kun tuo reissujuttu meni noin pirstaleiseksi ja välineet on muutenkin olleet tämän touhun keskipisteessä, niin laitan niistä vielä oman juttunsa.

Asioista, jotka olivat mukana ensimmäistä kertaa, paikkansa jatkossa mukana taisi vakiinnuttaa varmimmin bensakeitin. Pöhötti lumet suliksi näppärästi ja tehokkaasti. Talvikäyttöön pätevä peli.

Järkkäri päässee myös jatkossa matkaan, vaikka saatava hyöty tässä vaiheessa suhteessa pokkariin on rajallinen, kun siihen ei ole kuin se alkuperäinen putki. On se kuitenkin sen verran parempi, että päässee mukaan paitsi jos grammahifistely pääsee taas mukaan.

Kännykän latausvehkeet olivat vähän ristiriitaisia. Veivattavaa ei osattu käyttää oikein, mutta sitä pitäisi veivata 11 tuntia, että saisi kännykän akun latinkiin, joten mikään ihmeratkaisu se ei ole. Saattaa silti tulla messiin hätäratkaisuksi ja ledilampuksi. Siinä värkissä on siis ledilamppukin. Patterilaturilla sai kännykkään ihan virtaakin jo, mutta pari kolme paristoa taisi mennä että sai lähes täyteen kännykän, joten ei silläkään taivaan portit aukea.

Kengät olivat kummallekkin haaste. Minulla oli vaelluskengät vuodelta kypärä ja Matilla maiharit. Vaelluskengät kastuivat leiriytyessä eivätkä enää reissun aikana kuivuneet. Märkyys kuitenkin haittasi yllättävän vähän. Rakkojakaan ei tullut kuin pari pientä. Joku muu ratkaisu täytyy silti keksiä. Olen silti varma, että olivat parempi vaihtoehto kuin kumisaappaat, koska liukasta oli ja liukastelin noillakin. Maiharit kastuivat ilmeisesti lähinnä sisäisestä lähteestä, mutta ei Matti niihin tyytyväinen ollut. Vastausta ei keksitty, mutta varmaankaan sellaista ei tarvitse myöskään heti etsiä. Riippuu vähän siitä, että kuinka pian päästään liikkeelle uudestaan.

Majoitteista todettakoon, että minun riippumattoni toimi hyvin, mutta talvipakkaus on vaan aika massiivinen. Matin yhden hengen teltta oli ideana pätevä, mutta toteutus ei keliin soveltunut. Riittävän kylmällä olisi voinut toimiakin. Nyt lumi suli teltan päälle ja se oli sitten siinä. Kriittiseltä kastumiselta onneksi vältyttiin.

Majoitetestailu saavuttaa tietynlaisen huipentuman kohtapuoliin, kun olemme molemmat saamassa Clark Jungle Hammockin North Americanit. Todettiin, että olemme siinämäärin vakuuttuneet riippumatosta majoitteena, että oli aika hommata kunnolliset.

Itse taas joudun pohtimaan, että makuualustan ostaminen lie edessä jossain vaiheessa, koska kehitys on kehittynyt, minkä jokseenkin äärimmäisellä tavalla osoitti Matin ostama Expedin SynMat 9 joka on saman painoinen kuin minun ilmatäytteinen sentin paksu alustani ja riittää vissiin naparetkeilyyn asti. Pakkautuukin pienempään tilaan. En kyllä muista, että mitä se vanha alusta maksoi.

Numminen, Mäntsälä, kommentointia toisesta päivästä

Olo oli aamulla herätessä aika inha. Kännykkä pelasti aamun. Sen sijaan että olisin noussut juuri heränneenä ulos makuupussista, näpyttelin tuon lyhyen fiilisentryn ja makoilin ja nautin lämpimästä riippumatosta talvisessa metsässä lumisateessa. Aamusta tuli loppujenlopuksi varsin hyvä. Syötiin aamupalat ja keiteltiin vettä ja hörpittiin teetä. Se hyvä puoli talvireissaamisessa ainakin on, että vesihuoltoon ei tarvitse kiinnittää huomiota. Bensakeitin toimi erinomaisen hyvin ja päässee talvireissuihin jatkossakin.

Todettiin, että koska laturijärjestelmät eivät älyttömän hyvin toimineet, niin otettiin reitiltä aina välillä kohta ylös minun kännykällä. Sillä sai otettua eri kohdista valokuvia ja liiteetyä niihin gps-koordinaatit. Toimi ihan hyvin kunnes minulta loppui akku.

Matkaan päästiin vasta kahdeltatoista ja pyöräilykartan mukaan noin kymmenen kilometrin päässä piti olla bensa-asema, joten päätettiin että syödään lounas siellä. Matkan varrella vastaan tuli lumitöitä tekevä täti, jolta kysyttiin tarkemmin siitä asemasta, mutta ei se tiennyt. Avustettiin kuitenkin lumitöissä ja täti toi mehua. Olisi tarjonnut kahvitkin, mutta haluttiin jatkaa matkaa.

Bensikselle päästiin lopulta kolmen aikoihin ja oltiin kyllä aika rikki jo siinä vaiheessa. Grillipihvit syötiin ja hengattiin puolitoista tuntia kuivatellen sukkia ja kenkiä. Siinä tutkaillessa jatkosuunnitelmia todettiin, että sunnuntaina ei kotiutuminen Järvenpäätä edempää oikein onnistuisi, mutta Nummisesta pääsee bussilla Mäntsälään 21.20 lauantaina, joten päätettiin että kävellään se 16 km vauhdilla ja jos ei ehditä niin otetaan taksi. Kello oli tässä vaiheessa puoli viisi.


Rivakasti siitä jatkettiinkin ja kahdeksalta päästiin perille ja havaittiin kylakauppa/kahvila, joka oli onnellisesti jopa auki. Siellä syötiin lihistä ja juotiin kaakaota ja odotettiin bussia. Oltiin myös todella rikki. Kahvilassa juteltiin myös parin elämän kaltoinkohteleman paikallisen kanssa, jotka teroittivat meille heijastinten tärkeyttä. Voisi kyllä ne liivit oikeasti hommata, jos meinaa syrjäisiä pikkuteitä pimeällä kavellä.

Bussilla päästiin Mäntsälään ja saatiin bussikuskilta tietää, että bussiasemalta on pari kilometriä rautatieasemalle, mikä tuntui aika ylitsepääsemättömältä, mutta siitäkin lopulta selvittiin. Junaa odoteltiin vielä jonkun aikaa aseman hississä, koska rasituksen jäljiltä oli melkoisen kylmä. Päästiin kuitenkin onnellisesti pois.

Numminen, Mäntsälä, kommentointia ekasta päivästä

Tulipas hilpaistua reilummalla tahdilla eteenpäin. Todettiin yllättäen että Järvenpään jälkeen ei oikein ole paikkoja, joista pääsisi sunnuntaiaamuna pois. Lauantai-iltana kulki kuitenkin Nummiselta (Nummisesta?) bussi Mäntsälään, joten lähdettiin lauantai-iltana sieltä.


Nurmijärvellä aloitettiin syömällä paikallisessa essonpaarissa eli tässä tapauksessa Teboilissa. Kerrankin oli tarjolla hampurilainen jolla lähti nälkä, kun sai valita yhdestä neljään 100g pihviä. Otettiin kolme. Voisi ehdottaa Hesellekin että ranskikset voisi purilaisessa korvata ylimääräisellä pihvillä.

Kävely oli ihan mukavaa. Lunta satoi ja pidettiin taukoa Karhunkorven koululla. Gps-vehkeen mielestä mentiin 16.3 km 3,5 tunnissa. Gps-vehje oli muuten kätevä, mutta imi akkua aika aktiivisesti, mikä oli kyllä tiedossa etukäteenkin. Mutta on ainakin reitti dokumentoitu tarkasti. Ensimmäisen päivän jälkeen oli Matin puhelimessa akku sen verran vähissä, että jatkossa otettiin sijainnit mun puhelimella pistekohtaisesti. Täytynee vähän koittaa perehtyä noihin systeemeihin, jos vaikka saisi järkeistettyä.


Yötä oltiin pienessä metsäpläntissä Nurmijärven puolella. Matti testasi jotain lasten muutaman kympin lelutelttaa, mutta oli hiukan liian lämmintä semmoiselle, koska se ei ollut oikein minkäänpitävä. Enemmän pakkasta, niin olisi voinut toimiakin.

Aamulla ei naurata

Metsäily ja luontoilu on kivaa, mutta varsinkin talvella aamut ovat perseestä. Kesälläkin toki, mutta eivät likikään niin paljon. Yötä ei kuitenkään nuku niin hyvin kuin omassa sängyssä, kurkku on kipeä ja vaatteet pitää laittaa päälle kylmässä. Sitä en tiedä, että miksi kurkku aina onkin kipeä, kai se on tuo kylmempi ilma. Nyt olen jo saanut röhistyä kurkun hyväksi ja makoilen vielä lämpimässä makuupussissa, eli aamu on parhaimmillaan.

Jännitystä tulevaan päivään lisää se, että sain kasteltua kenkäni. Hyvät lähtökohdat hyvälle loppureissulle siis. Lunta sateli koko yön, mutta ihmeen kaupalla muovi oli juuri sen verran kaikkien kamojen päällä että en ole vielä huomannut vahinkoja. Nyt aamupalalle.

Published with Blogger-droid v1.6.7

leirissä taas

Leiri pystyssä ja koska on tämmöinen laite niin täytyyhän nyt kirjoittaa. Ihan hyvin menee , reilu 10 km tultiin ja hyvä fiilis on.

Tien päällä taas eli huomenna jatkuu

Vammaiset ovat siinämäärin parantuneet että taivallus jatkuu. Nurmijärveltä suurinpiirtein Kouvolan suuntaan ollaan menossa, katsotaan mihin päädytään.

Tällä kertaa testissä gps kun semmoinen kännykästä löytyy ja siihen liittyen Matti hommasi veivattavan kännykkälaturin ja patteritoimisen kännykkälaturin. Ajatuksena siis, että saadaan reitti tarkasti talteen. Juhanilta piti ostaa kuivalihaa messiin, mutta kommunikaatiokatkoksen takia jäi se väliin.

Lisäksi testissä bensakeitin lumen sulattamiseen.

Ilmatieteenlaitos lupailee, että pakkasen puolella pysyttäisiin, mutta märkyys on kyllä uhkana. Kumisaappaat jää silti kotiin, koska liukkaus on suurempana uhkana. Kamera saattaa myös tarttua messiin, kun semmoinenkin nykyään on. Ehkä sitten saadaan taas kuvia.