Todettiin, että koska laturijärjestelmät eivät älyttömän hyvin toimineet, niin otettiin reitiltä aina välillä kohta ylös minun kännykällä. Sillä sai otettua eri kohdista valokuvia ja liiteetyä niihin gps-koordinaatit. Toimi ihan hyvin kunnes minulta loppui akku.
Matkaan päästiin vasta kahdeltatoista ja pyöräilykartan mukaan noin kymmenen kilometrin päässä piti olla bensa-asema, joten päätettiin että syödään lounas siellä. Matkan varrella vastaan tuli lumitöitä tekevä täti, jolta kysyttiin tarkemmin siitä asemasta, mutta ei se tiennyt. Avustettiin kuitenkin lumitöissä ja täti toi mehua. Olisi tarjonnut kahvitkin, mutta haluttiin jatkaa matkaa. Bensikselle päästiin lopulta kolmen aikoihin ja oltiin kyllä aika rikki jo siinä vaiheessa. Grillipihvit syötiin ja hengattiin puolitoista tuntia kuivatellen sukkia ja kenkiä. Siinä tutkaillessa jatkosuunnitelmia todettiin, että sunnuntaina ei kotiutuminen Järvenpäätä edempää oikein onnistuisi, mutta Nummisesta pääsee bussilla Mäntsälään 21.20 lauantaina, joten päätettiin että kävellään se 16 km vauhdilla ja jos ei ehditä niin otetaan taksi. Kello oli tässä vaiheessa puoli viisi.
Rivakasti siitä jatkettiinkin ja kahdeksalta päästiin perille ja havaittiin kylakauppa/kahvila, joka oli onnellisesti jopa auki. Siellä syötiin lihistä ja juotiin kaakaota ja odotettiin bussia. Oltiin myös todella rikki. Kahvilassa juteltiin myös parin elämän kaltoinkohteleman paikallisen kanssa, jotka teroittivat meille heijastinten tärkeyttä. Voisi kyllä ne liivit oikeasti hommata, jos meinaa syrjäisiä pikkuteitä pimeällä kavellä.
Bussilla päästiin Mäntsälään ja saatiin bussikuskilta tietää, että bussiasemalta on pari kilometriä rautatieasemalle, mikä tuntui aika ylitsepääsemättömältä, mutta siitäkin lopulta selvittiin. Junaa odoteltiin vielä jonkun aikaa aseman hississä, koska rasituksen jäljiltä oli melkoisen kylmä. Päästiin kuitenkin onnellisesti pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti