Siuntio

Saavutettiin Siuntio. Ensimmäinen päivä meni muuten mukavasti, mutta hidasta kulkemista oli, kun tiet eivät vieneet ihan siihen suuntaan kuin haluttiin ja metsät ja suot eivät olleet kaikkein helppokulkuisimpia. 6 km neljässä tunnissa laskeskeltiin. Ei ehkä reuhdottu muutenkaan ihan apinanraivolla. Alkuperäisenä tavoitteena oli päästä Siuntion kirkonkylään ensimmäisenä iltana, mutta matkanteko oli siinämäärin hidasta, että 15 km jäi matkaa väliin. Ei siis ihan lasketusti mennyt, mutta ei suuresti haitannut. Erikoisia asioita ei paljoa tapahtunut, yhteen Seppo-nimiseen rinkkoja pelkäävään koiraan tutustuttiin.

Teltta lyötiin lähelle satunnaista järveä.

Liialliseen rehkimiseen ei toisenakaan päivänä sorruttu, vaan heräiltiin joskus puoli yhdentoista maissa ja liikkeellä oltiin jo ennen puoli yhtä. Satoi, joten vauhti oli reipasta ja tauot vähissä. Todettiin, että kesäsateissa shortsit ja t-paita on oikea varustus, mutta tauolle tarvitaan vähän lisävaatteita. 15 km Siuntion kirkonkylään meni kolmessa tunnissa, mutta polvi alkoi turvota ja asvaltillakävely verotti muutenkin jalkoja, joten käveltiin Siuntioon ja tultiin pois.

Kevyemmällä rinkalla oli kiva kävellä, ruokasysteemit toimi hyvin ja muutenkin oli kivaa. Sadetta toimintaympäristönä päästiin kokeilemaan pienessä mittakaavassa, ei aiheuttanut merkittävää lisähaastetta. Hiukan varustusta täytyy kyllä säätää jatkossa sateen varalle. Nyt ei oikein ollut taukovarusteita.

Varustuksen optimointi jatkuu muutenkin. Suunnittelin, että seuraavalle kerralle otan makuupussin tilalle lakanan. Ei kahise niin paljoa ja on tarpeeksi lämmin.

Inkoo saavutettu

Päivällä lähtö tapahtui karjaalta ja viiden tunnin metsässärämpimisen jälkeen saavuimme vihdoin inkooseen. Lounas oli maittava pussilounas. Tätä matkaa varten hankin MSR:n pikkukeittimen ja otin trangian kahvipannun mukaan, joilla lämmitämme vedet ruokaa varten. Yhdistelmä painaa kilon vähemmän kuin trangia ja toimii paremmin, joten siitä tulee jatkossa standardi kesällä.

Karjaalta eteenpäin

Sunnuntaina 13.7.2009, jos Jumala suo, jatkuu matkamme Karjaalta Nuuksiota kohti. Suunnitelmat ei kauhean tarkkoja ole, mutta tavoitteena tosiaan Nuuksio, että pääsee kavereitten kanssa sitten käyskentelemään siellä. Pääsee vaimokin vähän metsän makuun, niin ei ole niin katkera, kun mies pitää hauskaa ja itse joutuu olemaan raskaana kotona.

Reissun teemana ainakin omalta osaltani tosiaan se grammahifistely. Tavoite saada alle kymmenen kiloa kamaa mukaan. Yhdelle yölle ei pitäisi olla vaikeaa muuten, mutta paha nelikko rinkka + teltta + makuupussi + makuualusta painaa jo 6.5 kg. Päälle tulevat vaatteet painaa vissiin pari kiloa, niin muulle kamalle ei paljoa jää. No eipä sitä kamaa tarvitakaan, että sikäli ei suuresti pitäisi haastaa. Riippuen tietenkin siitä, että mitä makkaraa safkaksi ottaa, mutta noilla kuivasafkoilla päästäneen tavoitteeseen. Tai ainakin lähelle.

Seuraava askel taitaa sitten olla majoituksen keventäminen, jos paljon meinaa kiloja pois. Hifis hifis.

Käveltävää alustavilla arvioilla tulis n. 30 km per päivä, joten hifistely ehkä kannattaakin.

Satunnaisena sivujuonteena Hetta-Pallas

Käytiinpä hilpasemassa Hetta-Pallas tai tarkemmin Hetta-Jeris. Hyvä reissu oli, vaikka ötökät vähän kiusasivatkin. Avotunturia arvosti normaaliakin enemmän. Onneksi sattui olemaan sellainen reitti, joka kulki paljon korkealla.

Kantapäämenetelmällä tapahtuva oppiminen jatkuu. Tällä kertaa kaverin sormen kautta opittiin, että haavansulkuteippiä mukaan. Täytyy varmaan joskus oikeasti perehtyä siihen, että mitä kaikkea ea-kamoissa pitää olla, koska tuntuu, että niistä tulee kantapääoppimista huomattavan säännöllisesti. Vähän vaikea selittää itselleen, että miksi ei oltu varauduttu hiukan isompiin haavoihin.

Ensiapukursseja voisi olla myös hyvä käydä. Aina ei ehkä ole lääkäriä reissukaverina.

Todettiin myös, että lääkäri on reissukaverina loistava juttu.

Jälleen todettiin myös se, että venyttely pitää tehdä joka ilta. Todettu kyllä kaikkien aikaisempienkin reissujen yhteydessä. Nyt tuli hyvää käytännön vertailuakin, kun alkuun jaksoi venytellä ja sitten ihan lopussa ei. Jalkaongelmat hyökkäsivät aika pian. Sitäpaitsi reisilihakset kuuluu kai voida erottaa luusta muustakin kuin siitä, että reiden pinnalla ei ole luuta.

Pari asiaa tuli testattuakin jatkoa varten.

1) Sandaalit on hyvät vaelluskengät kun kuljetaan polkua. Vaelluskengät eivät tuollaisella reissulla anna painolle vastinetta tarpeeksi ja jalatkin tuntuvat olevan enemmän vaarassa. Ilmeisesti kengässä on kuitenkin sen verran kosteaa. Sateessakin sandaalit toimivat, jalat vaan kannattanee välillä kuivatella.

2) Tehtiin omia lisää vain vesi-safkoja, jotka toimivat teknisesti, mutta reseptit vaativat säätämistä. Annokset olivat myös turhan isoja. Aamupalat tulee ainakin tehtyä jatkossa näin.

3) Vaippaharso on loistava retkipyyhe, kuten monet ovat kertoneet. Nyt se on myös kokeiltu. Kevyt ja kuivuu äkkiä.

Lisää testattavaakin keksittiin.

1) Öljyä messiin ja valmisannokset pienemmiksi. Varmaan olisi ollut selväkin asia, jos olisi pysähtynyt miettimään, mutta reissun päällä sen ainakin tajuaa, että lähes rasvaton ruoka on aika tyhmä asia.

2) Polkuvaelluksille ei vaelluskenkiä. Sandaalit toimii ja jos löytyisi jostain kevyet puolivarrelliset kengät, joita voisi kyllästää hiukan vedenpitäviksi, niin painossa säästyisi ja jaloissakin. Nyt ne vaelluskengät oli rinkassa painona liki koko reissun ja tuntui, että pari kiloa kevyempikin rinkka olisi kelvannut. Jonkunlaiset kengät täytyy kumminkin ottaa mukaan, koska ihan kaikissa risukoissa ei sandaaleilla viitsi mennä.

3) Keittimen minimointi. Jos varustautuisi keittämään vain vettä ja tekisi safkat niin, että ei tosiaan tarvitse kuin keittää vettä.

4) Yleinen grammahifistely. Satakiloisen äijän rinkkakin voi painaa, mutta silti olisi hyvä, että paino tulisi tarpeelliseksi katsotusta tavarasta, eikä siitä, että ei vaan tullut käytettyä järkeä. Liki kilon sai nipistettyä rinkan painosta, kun käytti hetken siviilikamojen valitsemiseen. Neljän hengen porukalla kannettiin metsästä pois toista kiloa leipää ja metua. Ellei kolmattakin.