Clark Jungle Hammock

Kirjoittelenpa vähän käyttökokemusta tästäkin välineestä, kun siitä on niin ollut puhetta. Öitä on tullut vasta kolme ja ne kaikki syksyisenoloisessa kelissä, joten kauhean monipuolista testaaminen ei ole ollut. Kyseessä siis Clark Jungle Hammockin North American.

Jos koko väline pitäisi tiivistää yhteen sanaan, niin se sana olisi toimiva. Mitään ei erityisen paljon jää kaipaamaan, mutta kauheasti ei myöskään tule suuria ahaa-elämyksiä. Sillä on tehtävä ja se hoitaa sen. Riippumatto on kyllä vähän harhaanjohtava nimi kyllä, yhden hengen riipputeltta kuvaa sitä paljon paremmin. Varsinkin jos sadesuojan vetää "myskyasentoon" eli tiiviisti maton ympärille.

Oleellinen eli nukkuminen on ihan mukavaa, tosin toiminee erinomaisesti myös klaustrofoobikonkidutusvälineenä, on meinaan umpinaisena varsin tiiviin tuntuinen kokonaisuus. Siihen nähden tilaa toimia on sisällä kuitenkin sen verran kuin tarvitsee. Pienehkö koko o kätevää jos harrastaa solumuovimakuualustaa riippumaton sisällä kuten minä. Alusta on nimittäin helppo leikata sen kokoiseksi, että se pysyy paikallaan hyvin. Eikä siitä tule edes älyttömän isoa pakettia, kun ei mattokaan ole massiivinen. Vettä tiivistyi aika hyvä määrä sisälle, mutta hyttysverkko imi sen aika kätevästi itseensä. Liekö sitten suunniteltua vai tuuria. Taskut ovat myös kätevät, ne ovat isoja ja niitä on tarpeeksi. Saa puolet omisuudesta helposti käden ulottuville. Ainoa mikä harmitti oli se, että katonrajassa ei mennyt mitään narua. Olen nimittäin tottunut ripustamaan lampun ja silmälasit siihen itseni yläpuolelle. Helpohkosti lie korjattavissa esimerkiksi laittamalla itse sinne naru. Ehkä muistaa ensi kerralla.

Pystyttäminen käy kätevästi, kunhan opettelee tekemään sen solmun. Lisäpinnoja siitä, että narusta on onnistuttu saamaan sellainen, että se on helppo saada auki, vaikka unohtaakin tehdä vetosolmun siitä kiinnitysolmusta. Miinuksia sitten siitä, että näin ollen sitä vetosolmua ei tosiaan muista tehdä. Jatkossa täytyy varmaan ottaa kiiloja mukaan sadesuojaa varten, vaikka ihan hyvin sen puihinkin kiinnitteli. Sateessa ei ole vielä tarvinnut pystyttää.

Seuraamuksia

Kenkävalinnasta täytyy mainita sen verran, että sain jännetuppitulehduksen jalkapöytääni, eli Vibramit ja kauhea kävelyrykäys eivät ihan pelanneet parhaalla mahdollisella tavalla yhteen. Mietiskelin, että jos alkaisi ottaa työmatkalle 20kg rinkan selkään. Saisi jalat harjoitusta.

Paino tuli myös alas. Satunnaisen internetlaskurin mielestä pelkästään tuohon kävelyyn meni päälle 5000 kcal. Helppo dieetti-idea siis, kävelee vaikka joka toinen viikonloppu 65 km rinkan kanssa.

Uusimaa kun taakse jäi

Artjärvi saavutettu! Reissun teemana oli vauhti. Keskinopeus oli luonnostaan noin 5 km/h eikä siitä juuri heilahdellut paitsi silloin kun eksyttiin hetkeksi ja hämärä rupesi laskeutumaan. Silloin kuljettiin vielä vähän kovempaa. Kuljettua tuli loppujenlopuksi 65 km, mikä varmaankin on sekin yhden reissun ennätys tässä vaiheessa. Siirryttiin myös Uudeltamaalta Päijät-Hämeeseen. Tuli sellainen olo, että on saavutettu jotain.

Kätevä piirre reissussa oli se, että ateriat saatiin aina jostain baarista. Mukavampi pitsaa on syödä kuin jotain reissumurkinaa. Samalla tuli vähän juteltua alkuasukkaisenkin kanssa. Ilmeisesti ihmiset eivät yleensä kuljeskele maisemissa vaelluskamojen kanssa. Opin muunmuassa, että lähdimme Nummisista ei Nummisesta. Samalla tuli kätevästi hoidettua vesihuoltokin, eli ei tarvinnut edes käydä keneltäkään kinuamassa vettä. Paskallekin pääsi aina pöntölle. Paitsi yhdessä poikkeustapauksessa, kun joku pieni koski oli ilmeisesti paikallinen nähtävyys jonne oli väsätty katos ja huussi.

Oli siinä määrin komea laitos, että piti koeajaa. Siellä törmäsin muuten konkreettisimpaan osoitukseen välittämisestä, mitä olen ihan vähään aikaan nähnyt. Kyseisessä huussissa oli nimittäin paperi loppu, mutta joku ystävällinen sielu oli jättänyt sinne pienen paketin nenäliinoja. Itsehän en niitä tietenkään tarvinnut, koska vessapaperi on pakollinen varuste tälläisillä reissuilla, mutta ehdottoman arvostettava ele.

Matkalla törmättiin myös alkuasukkaisiin, koiriin ja villisikoihin. Alkuasukkaat olivat mukavia ja villisiat olivat aitauksessa, mutta paikallisilla oli perusvittumainen tapa jättää koiransa pihalle vapaana. Siitä ne sitten hyökkäsivät tielle riehumaan, kun käveli ohi. Omistajat tietenkin jossain. No, eivät onneksi olleet niin urheita koiria, että olisivat päälle käyneet, mutta kyllä toivoin, että joku niistä koiria väistelleistä autoista olisi osunut. Vaikka se tietysti oli autoilijoita kohtaan aika epäreilua.

Lisää aamuanalyysiä

Viimeksikin kirjoittelin aamutunnelmista, niin jatketaan siitä. Pitää meinaan merkitä itsellekin ylös asioita, jos ne vaikka sitten muistaisi. Nimittäin totesin että olen joskus aikaisemminkin jo oppinut, että yöksi buffy kaulaan. Taas sen opin. Ei ole kurkku sitten likikään niin kipeä.

Muuten nukkuminen sujui ihan hyvin. Muutamankymmenen metrin päässä suhaa autoja, mutta ei se nukkumista häirinnyt. Ja onhan se ainakin minulla niin, että luonnossa nukkuessa uni on varsin pätkittäistä. No, saa nukkua pitkään, joten haitanneeko tuo.

Nummisesta kohti Artjärveä

Pidempi tauko on ollut, mutta taas vaihteeksi ollaan menossa. Eli siis nyt parin päivän päästä pitäisi lähteä taas viipottamaan. Tavoitteena Artjärvi, mutta matkaa tulisi kuutisenkymmentä kilometriä, joten aika apinanraivolla saa vetää jos meinaa päästä. Ei olla vetämässä apinanraivolla joten varmaan ei päästä. Päästään mihin päästään. Ei se Suomi karkaa ja jos karkaa niin kävellään kiinni.

Varustusta en ole kauheasti mietiskellyt, mutta Clarkin riippumatto tulee yöpymisvälineeksi. Eristeeksi tulee solumuovia. Clark on lyhyempi kuin se aikaisempi matto, mikä on tässä tapauksessa kätevää, siihen saa helpommin eristeen paikalleen. Makuupussi onkin sitten mielenkiintoisempi kysymys. En omista sopivaa välimallin pussia, joten kylmä tai kuuma uhkaa. Taidan ottaa kaksi kesäpussia. Grammahifistelyä ei nyt jaksa muutenkaan (kamera vie grammahifistelymotivaation jostain syystä), niin voi sitten koittaa edes maksimoida hyvän unen.

Kenkäkysymys on edelleen mielenkiintoinen. Vibramit ja kumisaappaat on päivän lottorivi. Tällä rivillä pelataan kyllä sitten todellista upporikasta ja rutiköyhää. Herran haltuun vaan. Ruokapolitiikka on tällä kertaa se, että proteiinit tulee kuivalihasta, rasva tulee öljystä ja suklaasta ja hiilarit nuudeleista ja suklaasta. Tarkoitus oli tehdä kuivalihasuklaata, mutta en saanut aikaiseksi. Seuraavalla kerralla sitten. Otin kyllä varuiksi reissumuonapaketteja, mutta tarkoitus on olla koskematta niihin. Kelly kettle tulee olemaan tämän keikan ainoa vedenlämmitysväline. Jännitystä elämään siltäkin osin.

Fiilis on aika innostunut. Nyt ruvetaan oikeasti kävelemään poispäin kotoa. Teitä pitkin vielä, mutta ollaan jo katseltu, että Kouvolan jälkeen olisi mahdollisesti tarjolla jotain ulkoilureittejä ja Repoveden kansallispuisto. Eli jopa luonnon helmaan voisi päästä.

Komento takas

Mahatauti tuli, ei mennä tähän hätään mihinkään.

Kohti jotain, mutta ei kyllä tiedetä vielä mitä

Viikonloppuna olisi taas tarkoitus kulkea. Ei vaan vielä olla juteltu yhtään siitä, että mihin ollaan menossa. Varmaan kohti joko Nastolaa, Iittiä tai Kouvolaa. Näkee sitten.

Reissusta tulee sinänsä äärimmäisen mielenkiintoinen. Testiin tulevat aiemmin mainitut riippumatot. Varmuudeksi tulee messiin makuualusta, mutta tavoitteena on kokeilla, että kuinka hyvin sen riippumaton saa eristettyä muuten, sivujen mukaan ainakin on tarkoitus olla eristettävissä.

Kenkävalinta tulee olemaan jännä. Pohdiskelin, että jos ottaisi converset ja kumisaappaat mukaan. Converseilla voi kävellä ja saappailla leiriytyä, kun oletettavasti metsä on aika märkää.

Vedenlämmitysvälineeksi otetaan pelkästään Kelly Kettle. Pääsee sekin sitten todelliseen testiin. Paree siis toimia.

Puhelimenlatauskysymykseen ei liene uusia vastauksia.

Reissuevääksi testiin tulee itsetehty kuivaliharaakasuklaa. Rasvaa, proteiinia ja hiilareita äärimmäisen tiiviissä ja säilyvässä muodossa. Myös ihan törkeän hyvää. Vihjaisin Juhanille, saattaa tulla ihan myyntiin tämä tuote. Itse ainakin teen jatkossakin. Vähintäänkin kotiin jos ei reissuille.

Näillä siis tällä kertaa.

Varusteista

Kun tuo reissujuttu meni noin pirstaleiseksi ja välineet on muutenkin olleet tämän touhun keskipisteessä, niin laitan niistä vielä oman juttunsa.

Asioista, jotka olivat mukana ensimmäistä kertaa, paikkansa jatkossa mukana taisi vakiinnuttaa varmimmin bensakeitin. Pöhötti lumet suliksi näppärästi ja tehokkaasti. Talvikäyttöön pätevä peli.

Järkkäri päässee myös jatkossa matkaan, vaikka saatava hyöty tässä vaiheessa suhteessa pokkariin on rajallinen, kun siihen ei ole kuin se alkuperäinen putki. On se kuitenkin sen verran parempi, että päässee mukaan paitsi jos grammahifistely pääsee taas mukaan.

Kännykän latausvehkeet olivat vähän ristiriitaisia. Veivattavaa ei osattu käyttää oikein, mutta sitä pitäisi veivata 11 tuntia, että saisi kännykän akun latinkiin, joten mikään ihmeratkaisu se ei ole. Saattaa silti tulla messiin hätäratkaisuksi ja ledilampuksi. Siinä värkissä on siis ledilamppukin. Patterilaturilla sai kännykkään ihan virtaakin jo, mutta pari kolme paristoa taisi mennä että sai lähes täyteen kännykän, joten ei silläkään taivaan portit aukea.

Kengät olivat kummallekkin haaste. Minulla oli vaelluskengät vuodelta kypärä ja Matilla maiharit. Vaelluskengät kastuivat leiriytyessä eivätkä enää reissun aikana kuivuneet. Märkyys kuitenkin haittasi yllättävän vähän. Rakkojakaan ei tullut kuin pari pientä. Joku muu ratkaisu täytyy silti keksiä. Olen silti varma, että olivat parempi vaihtoehto kuin kumisaappaat, koska liukasta oli ja liukastelin noillakin. Maiharit kastuivat ilmeisesti lähinnä sisäisestä lähteestä, mutta ei Matti niihin tyytyväinen ollut. Vastausta ei keksitty, mutta varmaankaan sellaista ei tarvitse myöskään heti etsiä. Riippuu vähän siitä, että kuinka pian päästään liikkeelle uudestaan.

Majoitteista todettakoon, että minun riippumattoni toimi hyvin, mutta talvipakkaus on vaan aika massiivinen. Matin yhden hengen teltta oli ideana pätevä, mutta toteutus ei keliin soveltunut. Riittävän kylmällä olisi voinut toimiakin. Nyt lumi suli teltan päälle ja se oli sitten siinä. Kriittiseltä kastumiselta onneksi vältyttiin.

Majoitetestailu saavuttaa tietynlaisen huipentuman kohtapuoliin, kun olemme molemmat saamassa Clark Jungle Hammockin North Americanit. Todettiin, että olemme siinämäärin vakuuttuneet riippumatosta majoitteena, että oli aika hommata kunnolliset.

Itse taas joudun pohtimaan, että makuualustan ostaminen lie edessä jossain vaiheessa, koska kehitys on kehittynyt, minkä jokseenkin äärimmäisellä tavalla osoitti Matin ostama Expedin SynMat 9 joka on saman painoinen kuin minun ilmatäytteinen sentin paksu alustani ja riittää vissiin naparetkeilyyn asti. Pakkautuukin pienempään tilaan. En kyllä muista, että mitä se vanha alusta maksoi.

Numminen, Mäntsälä, kommentointia toisesta päivästä

Olo oli aamulla herätessä aika inha. Kännykkä pelasti aamun. Sen sijaan että olisin noussut juuri heränneenä ulos makuupussista, näpyttelin tuon lyhyen fiilisentryn ja makoilin ja nautin lämpimästä riippumatosta talvisessa metsässä lumisateessa. Aamusta tuli loppujenlopuksi varsin hyvä. Syötiin aamupalat ja keiteltiin vettä ja hörpittiin teetä. Se hyvä puoli talvireissaamisessa ainakin on, että vesihuoltoon ei tarvitse kiinnittää huomiota. Bensakeitin toimi erinomaisen hyvin ja päässee talvireissuihin jatkossakin.

Todettiin, että koska laturijärjestelmät eivät älyttömän hyvin toimineet, niin otettiin reitiltä aina välillä kohta ylös minun kännykällä. Sillä sai otettua eri kohdista valokuvia ja liiteetyä niihin gps-koordinaatit. Toimi ihan hyvin kunnes minulta loppui akku.

Matkaan päästiin vasta kahdeltatoista ja pyöräilykartan mukaan noin kymmenen kilometrin päässä piti olla bensa-asema, joten päätettiin että syödään lounas siellä. Matkan varrella vastaan tuli lumitöitä tekevä täti, jolta kysyttiin tarkemmin siitä asemasta, mutta ei se tiennyt. Avustettiin kuitenkin lumitöissä ja täti toi mehua. Olisi tarjonnut kahvitkin, mutta haluttiin jatkaa matkaa.

Bensikselle päästiin lopulta kolmen aikoihin ja oltiin kyllä aika rikki jo siinä vaiheessa. Grillipihvit syötiin ja hengattiin puolitoista tuntia kuivatellen sukkia ja kenkiä. Siinä tutkaillessa jatkosuunnitelmia todettiin, että sunnuntaina ei kotiutuminen Järvenpäätä edempää oikein onnistuisi, mutta Nummisesta pääsee bussilla Mäntsälään 21.20 lauantaina, joten päätettiin että kävellään se 16 km vauhdilla ja jos ei ehditä niin otetaan taksi. Kello oli tässä vaiheessa puoli viisi.


Rivakasti siitä jatkettiinkin ja kahdeksalta päästiin perille ja havaittiin kylakauppa/kahvila, joka oli onnellisesti jopa auki. Siellä syötiin lihistä ja juotiin kaakaota ja odotettiin bussia. Oltiin myös todella rikki. Kahvilassa juteltiin myös parin elämän kaltoinkohteleman paikallisen kanssa, jotka teroittivat meille heijastinten tärkeyttä. Voisi kyllä ne liivit oikeasti hommata, jos meinaa syrjäisiä pikkuteitä pimeällä kavellä.

Bussilla päästiin Mäntsälään ja saatiin bussikuskilta tietää, että bussiasemalta on pari kilometriä rautatieasemalle, mikä tuntui aika ylitsepääsemättömältä, mutta siitäkin lopulta selvittiin. Junaa odoteltiin vielä jonkun aikaa aseman hississä, koska rasituksen jäljiltä oli melkoisen kylmä. Päästiin kuitenkin onnellisesti pois.

Numminen, Mäntsälä, kommentointia ekasta päivästä

Tulipas hilpaistua reilummalla tahdilla eteenpäin. Todettiin yllättäen että Järvenpään jälkeen ei oikein ole paikkoja, joista pääsisi sunnuntaiaamuna pois. Lauantai-iltana kulki kuitenkin Nummiselta (Nummisesta?) bussi Mäntsälään, joten lähdettiin lauantai-iltana sieltä.


Nurmijärvellä aloitettiin syömällä paikallisessa essonpaarissa eli tässä tapauksessa Teboilissa. Kerrankin oli tarjolla hampurilainen jolla lähti nälkä, kun sai valita yhdestä neljään 100g pihviä. Otettiin kolme. Voisi ehdottaa Hesellekin että ranskikset voisi purilaisessa korvata ylimääräisellä pihvillä.

Kävely oli ihan mukavaa. Lunta satoi ja pidettiin taukoa Karhunkorven koululla. Gps-vehkeen mielestä mentiin 16.3 km 3,5 tunnissa. Gps-vehje oli muuten kätevä, mutta imi akkua aika aktiivisesti, mikä oli kyllä tiedossa etukäteenkin. Mutta on ainakin reitti dokumentoitu tarkasti. Ensimmäisen päivän jälkeen oli Matin puhelimessa akku sen verran vähissä, että jatkossa otettiin sijainnit mun puhelimella pistekohtaisesti. Täytynee vähän koittaa perehtyä noihin systeemeihin, jos vaikka saisi järkeistettyä.


Yötä oltiin pienessä metsäpläntissä Nurmijärven puolella. Matti testasi jotain lasten muutaman kympin lelutelttaa, mutta oli hiukan liian lämmintä semmoiselle, koska se ei ollut oikein minkäänpitävä. Enemmän pakkasta, niin olisi voinut toimiakin.

Aamulla ei naurata

Metsäily ja luontoilu on kivaa, mutta varsinkin talvella aamut ovat perseestä. Kesälläkin toki, mutta eivät likikään niin paljon. Yötä ei kuitenkään nuku niin hyvin kuin omassa sängyssä, kurkku on kipeä ja vaatteet pitää laittaa päälle kylmässä. Sitä en tiedä, että miksi kurkku aina onkin kipeä, kai se on tuo kylmempi ilma. Nyt olen jo saanut röhistyä kurkun hyväksi ja makoilen vielä lämpimässä makuupussissa, eli aamu on parhaimmillaan.

Jännitystä tulevaan päivään lisää se, että sain kasteltua kenkäni. Hyvät lähtökohdat hyvälle loppureissulle siis. Lunta sateli koko yön, mutta ihmeen kaupalla muovi oli juuri sen verran kaikkien kamojen päällä että en ole vielä huomannut vahinkoja. Nyt aamupalalle.

Published with Blogger-droid v1.6.7

leirissä taas

Leiri pystyssä ja koska on tämmöinen laite niin täytyyhän nyt kirjoittaa. Ihan hyvin menee , reilu 10 km tultiin ja hyvä fiilis on.

Tien päällä taas eli huomenna jatkuu

Vammaiset ovat siinämäärin parantuneet että taivallus jatkuu. Nurmijärveltä suurinpiirtein Kouvolan suuntaan ollaan menossa, katsotaan mihin päädytään.

Tällä kertaa testissä gps kun semmoinen kännykästä löytyy ja siihen liittyen Matti hommasi veivattavan kännykkälaturin ja patteritoimisen kännykkälaturin. Ajatuksena siis, että saadaan reitti tarkasti talteen. Juhanilta piti ostaa kuivalihaa messiin, mutta kommunikaatiokatkoksen takia jäi se väliin.

Lisäksi testissä bensakeitin lumen sulattamiseen.

Ilmatieteenlaitos lupailee, että pakkasen puolella pysyttäisiin, mutta märkyys on kyllä uhkana. Kumisaappaat jää silti kotiin, koska liukkaus on suurempana uhkana. Kamera saattaa myös tarttua messiin, kun semmoinenkin nykyään on. Ehkä sitten saadaan taas kuvia.