Artjärvi saavutettu! Reissun teemana oli vauhti. Keskinopeus oli luonnostaan noin 5 km/h eikä siitä juuri heilahdellut paitsi silloin kun eksyttiin hetkeksi ja hämärä rupesi laskeutumaan. Silloin kuljettiin vielä vähän kovempaa. Kuljettua tuli loppujenlopuksi 65 km, mikä varmaankin on sekin yhden reissun ennätys tässä vaiheessa. Siirryttiin myös Uudeltamaalta Päijät-Hämeeseen. Tuli sellainen olo, että on saavutettu jotain.
Kätevä piirre reissussa oli se, että ateriat saatiin aina jostain baarista. Mukavampi pitsaa on syödä kuin jotain reissumurkinaa. Samalla tuli vähän juteltua alkuasukkaisenkin kanssa. Ilmeisesti ihmiset eivät yleensä kuljeskele maisemissa vaelluskamojen kanssa. Opin muunmuassa, että lähdimme Nummisista ei Nummisesta. Samalla tuli kätevästi hoidettua vesihuoltokin, eli ei tarvinnut edes käydä keneltäkään kinuamassa vettä. Paskallekin pääsi aina pöntölle. Paitsi yhdessä poikkeustapauksessa, kun joku pieni koski oli ilmeisesti paikallinen nähtävyys jonne oli väsätty katos ja huussi.
Oli siinä määrin komea laitos, että piti koeajaa. Siellä törmäsin muuten konkreettisimpaan osoitukseen välittämisestä, mitä olen ihan vähään aikaan nähnyt. Kyseisessä huussissa oli nimittäin paperi loppu, mutta joku ystävällinen sielu oli jättänyt sinne pienen paketin nenäliinoja. Itsehän en niitä tietenkään tarvinnut, koska vessapaperi on pakollinen varuste tälläisillä reissuilla, mutta ehdottoman arvostettava ele.
Matkalla törmättiin myös alkuasukkaisiin, koiriin ja villisikoihin. Alkuasukkaat olivat mukavia ja villisiat olivat aitauksessa, mutta paikallisilla oli perusvittumainen tapa jättää koiransa pihalle vapaana. Siitä ne sitten hyökkäsivät tielle riehumaan, kun käveli ohi. Omistajat tietenkin jossain. No, eivät onneksi olleet niin urheita koiria, että olisivat päälle käyneet, mutta kyllä toivoin, että joku niistä koiria väistelleistä autoista olisi osunut. Vaikka se tietysti oli autoilijoita kohtaan aika epäreilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti