Kun tuo reissujuttu meni noin pirstaleiseksi ja välineet on muutenkin olleet tämän touhun keskipisteessä, niin laitan niistä vielä oman juttunsa.
Asioista, jotka olivat mukana ensimmäistä kertaa, paikkansa jatkossa mukana taisi vakiinnuttaa varmimmin bensakeitin. Pöhötti lumet suliksi näppärästi ja tehokkaasti. Talvikäyttöön pätevä peli.
Järkkäri päässee myös jatkossa matkaan, vaikka saatava hyöty tässä vaiheessa suhteessa pokkariin on rajallinen, kun siihen ei ole kuin se alkuperäinen putki. On se kuitenkin sen verran parempi, että päässee mukaan paitsi jos grammahifistely pääsee taas mukaan.
Kännykän latausvehkeet olivat vähän ristiriitaisia. Veivattavaa ei osattu käyttää oikein, mutta sitä pitäisi veivata 11 tuntia, että saisi kännykän akun latinkiin, joten mikään ihmeratkaisu se ei ole. Saattaa silti tulla messiin hätäratkaisuksi ja ledilampuksi. Siinä värkissä on siis ledilamppukin. Patterilaturilla sai kännykkään ihan virtaakin jo, mutta pari kolme paristoa taisi mennä että sai lähes täyteen kännykän, joten ei silläkään taivaan portit aukea.
Kengät olivat kummallekkin haaste. Minulla oli vaelluskengät vuodelta kypärä ja Matilla maiharit. Vaelluskengät kastuivat leiriytyessä eivätkä enää reissun aikana kuivuneet. Märkyys kuitenkin haittasi yllättävän vähän. Rakkojakaan ei tullut kuin pari pientä. Joku muu ratkaisu täytyy silti keksiä. Olen silti varma, että olivat parempi vaihtoehto kuin kumisaappaat, koska liukasta oli ja liukastelin noillakin. Maiharit kastuivat ilmeisesti lähinnä sisäisestä lähteestä, mutta ei Matti niihin tyytyväinen ollut. Vastausta ei keksitty, mutta varmaankaan sellaista ei tarvitse myöskään heti etsiä. Riippuu vähän siitä, että kuinka pian päästään liikkeelle uudestaan.
Majoitteista todettakoon, että minun riippumattoni toimi hyvin, mutta talvipakkaus on vaan aika massiivinen. Matin yhden hengen teltta oli ideana pätevä, mutta toteutus ei keliin soveltunut. Riittävän kylmällä olisi voinut toimiakin. Nyt lumi suli teltan päälle ja se oli sitten siinä. Kriittiseltä kastumiselta onneksi vältyttiin.
Majoitetestailu saavuttaa tietynlaisen huipentuman kohtapuoliin, kun olemme molemmat saamassa Clark Jungle Hammockin North Americanit. Todettiin, että olemme siinämäärin vakuuttuneet riippumatosta majoitteena, että oli aika hommata kunnolliset.
Itse taas joudun pohtimaan, että makuualustan ostaminen lie edessä jossain vaiheessa, koska kehitys on kehittynyt, minkä jokseenkin äärimmäisellä tavalla osoitti Matin ostama Expedin SynMat 9 joka on saman painoinen kuin minun ilmatäytteinen sentin paksu alustani ja riittää vissiin naparetkeilyyn asti. Pakkautuukin pienempään tilaan. En kyllä muista, että mitä se vanha alusta maksoi.
Itsellä on vaelluskengät aina toimineet hyvin, mutta olen vaeltanut lähinnä kesällä. Maihareita jonkin verran armeijassa käyttäneenä voin kyllä sanoa niistä, etten pysty kuvittelemaan vaelluskenkiin nähden mitään muuta hyvää puolta kuin että niillä pystyy juoksemaan, mitä vaelluksella nyt tuskin tarvii tehdä.
VastaaPoistaKyllähän vaelluskenkä hengittää ja kuivuu paremmin kuin kumisaapas ihan materiaalinsakin takia, ja samoin pohja on pitävämpi. Paras puoli on tietty nilkkaa tukeva rakenne, paksu pohja ja pinnan iskunkestävyys kivikoissa, toki lähinnä lapissahan sellaisia kivikoita ylipäätään Suomessa on. Liukkailla alustoilla vaelluskenkä varmaan pitää paremmin kuin kumisaapas, mutta koska pohja on tehty hyvin kovasta materiaalista jotta se olisi kulutuskestävä, ei sekään lumella tai jäällä mikään ihmeellisen pitävä ole. Jäätiköitä varten on jääraudat.
En tiedä johtuuko pohjan kovuudesta vai mistä, mutta itse olen huomannut sellaisen että jos kävelee asfaltilla vaelluskengillä rinkka selässä yli 30 km päivässä, jalkapohjiin alkaa sattua melko lailla. Toisaalta en tiedä olisiko olemassa kenkää jolla tuollainen ei sattuisi. Asfaltti on aika huono vaellusalusta, soveltuu lähinnä pyöräajoneuvoille.
Kuitenkin kengän lisäksi melkein vielä tärkeämpi varuste on kunnon vaellussukat, jotka siirtävät kosteutta jalasta kenkään, eivätkä muuta hiertäviksi kosteinakaan.
Kuitenkaan vaelluskengänkään Gore-tex+nahka ei hengitä niin paljoa, etteikö kesällä jalat kostuisi. Ja talvellahan ilmankosteus on yleensä niin korkea, ettei siihenkään paljoa mahdu kengästä haihtumaan.
Eli kun tarpeeksi pitkään kosteissa oloissa on liikkeellä, jossain vaiheessa saavutetaan sukka-kenkä-yhdistelmän kosteustasapaino, jossa ilmaan ei ehdi haihtua tarpeeksi ja jalka on kosteassa sukassa. Sitten on kiinni vain jalkapohjanahan paksuudesta, tuleeko rakkoja. Eräälläkin Kebnekaisen reissulla kolmella henkilöllä oli suht samanlaiset vaelluskengät ja -sukat, silti toisille tuli rakkoja, toisille ei. Eli ehkä tarinan opetus oli se, että aina ei hyvätkään varusteet auta.