Clark Jungle Hammock

Kirjoittelenpa vähän käyttökokemusta tästäkin välineestä, kun siitä on niin ollut puhetta. Öitä on tullut vasta kolme ja ne kaikki syksyisenoloisessa kelissä, joten kauhean monipuolista testaaminen ei ole ollut. Kyseessä siis Clark Jungle Hammockin North American.

Jos koko väline pitäisi tiivistää yhteen sanaan, niin se sana olisi toimiva. Mitään ei erityisen paljon jää kaipaamaan, mutta kauheasti ei myöskään tule suuria ahaa-elämyksiä. Sillä on tehtävä ja se hoitaa sen. Riippumatto on kyllä vähän harhaanjohtava nimi kyllä, yhden hengen riipputeltta kuvaa sitä paljon paremmin. Varsinkin jos sadesuojan vetää "myskyasentoon" eli tiiviisti maton ympärille.

Oleellinen eli nukkuminen on ihan mukavaa, tosin toiminee erinomaisesti myös klaustrofoobikonkidutusvälineenä, on meinaan umpinaisena varsin tiiviin tuntuinen kokonaisuus. Siihen nähden tilaa toimia on sisällä kuitenkin sen verran kuin tarvitsee. Pienehkö koko o kätevää jos harrastaa solumuovimakuualustaa riippumaton sisällä kuten minä. Alusta on nimittäin helppo leikata sen kokoiseksi, että se pysyy paikallaan hyvin. Eikä siitä tule edes älyttömän isoa pakettia, kun ei mattokaan ole massiivinen. Vettä tiivistyi aika hyvä määrä sisälle, mutta hyttysverkko imi sen aika kätevästi itseensä. Liekö sitten suunniteltua vai tuuria. Taskut ovat myös kätevät, ne ovat isoja ja niitä on tarpeeksi. Saa puolet omisuudesta helposti käden ulottuville. Ainoa mikä harmitti oli se, että katonrajassa ei mennyt mitään narua. Olen nimittäin tottunut ripustamaan lampun ja silmälasit siihen itseni yläpuolelle. Helpohkosti lie korjattavissa esimerkiksi laittamalla itse sinne naru. Ehkä muistaa ensi kerralla.

Pystyttäminen käy kätevästi, kunhan opettelee tekemään sen solmun. Lisäpinnoja siitä, että narusta on onnistuttu saamaan sellainen, että se on helppo saada auki, vaikka unohtaakin tehdä vetosolmun siitä kiinnitysolmusta. Miinuksia sitten siitä, että näin ollen sitä vetosolmua ei tosiaan muista tehdä. Jatkossa täytyy varmaan ottaa kiiloja mukaan sadesuojaa varten, vaikka ihan hyvin sen puihinkin kiinnitteli. Sateessa ei ole vielä tarvinnut pystyttää.

Seuraamuksia

Kenkävalinnasta täytyy mainita sen verran, että sain jännetuppitulehduksen jalkapöytääni, eli Vibramit ja kauhea kävelyrykäys eivät ihan pelanneet parhaalla mahdollisella tavalla yhteen. Mietiskelin, että jos alkaisi ottaa työmatkalle 20kg rinkan selkään. Saisi jalat harjoitusta.

Paino tuli myös alas. Satunnaisen internetlaskurin mielestä pelkästään tuohon kävelyyn meni päälle 5000 kcal. Helppo dieetti-idea siis, kävelee vaikka joka toinen viikonloppu 65 km rinkan kanssa.

Uusimaa kun taakse jäi

Artjärvi saavutettu! Reissun teemana oli vauhti. Keskinopeus oli luonnostaan noin 5 km/h eikä siitä juuri heilahdellut paitsi silloin kun eksyttiin hetkeksi ja hämärä rupesi laskeutumaan. Silloin kuljettiin vielä vähän kovempaa. Kuljettua tuli loppujenlopuksi 65 km, mikä varmaankin on sekin yhden reissun ennätys tässä vaiheessa. Siirryttiin myös Uudeltamaalta Päijät-Hämeeseen. Tuli sellainen olo, että on saavutettu jotain.

Kätevä piirre reissussa oli se, että ateriat saatiin aina jostain baarista. Mukavampi pitsaa on syödä kuin jotain reissumurkinaa. Samalla tuli vähän juteltua alkuasukkaisenkin kanssa. Ilmeisesti ihmiset eivät yleensä kuljeskele maisemissa vaelluskamojen kanssa. Opin muunmuassa, että lähdimme Nummisista ei Nummisesta. Samalla tuli kätevästi hoidettua vesihuoltokin, eli ei tarvinnut edes käydä keneltäkään kinuamassa vettä. Paskallekin pääsi aina pöntölle. Paitsi yhdessä poikkeustapauksessa, kun joku pieni koski oli ilmeisesti paikallinen nähtävyys jonne oli väsätty katos ja huussi.

Oli siinä määrin komea laitos, että piti koeajaa. Siellä törmäsin muuten konkreettisimpaan osoitukseen välittämisestä, mitä olen ihan vähään aikaan nähnyt. Kyseisessä huussissa oli nimittäin paperi loppu, mutta joku ystävällinen sielu oli jättänyt sinne pienen paketin nenäliinoja. Itsehän en niitä tietenkään tarvinnut, koska vessapaperi on pakollinen varuste tälläisillä reissuilla, mutta ehdottoman arvostettava ele.

Matkalla törmättiin myös alkuasukkaisiin, koiriin ja villisikoihin. Alkuasukkaat olivat mukavia ja villisiat olivat aitauksessa, mutta paikallisilla oli perusvittumainen tapa jättää koiransa pihalle vapaana. Siitä ne sitten hyökkäsivät tielle riehumaan, kun käveli ohi. Omistajat tietenkin jossain. No, eivät onneksi olleet niin urheita koiria, että olisivat päälle käyneet, mutta kyllä toivoin, että joku niistä koiria väistelleistä autoista olisi osunut. Vaikka se tietysti oli autoilijoita kohtaan aika epäreilua.

Lisää aamuanalyysiä

Viimeksikin kirjoittelin aamutunnelmista, niin jatketaan siitä. Pitää meinaan merkitä itsellekin ylös asioita, jos ne vaikka sitten muistaisi. Nimittäin totesin että olen joskus aikaisemminkin jo oppinut, että yöksi buffy kaulaan. Taas sen opin. Ei ole kurkku sitten likikään niin kipeä.

Muuten nukkuminen sujui ihan hyvin. Muutamankymmenen metrin päässä suhaa autoja, mutta ei se nukkumista häirinnyt. Ja onhan se ainakin minulla niin, että luonnossa nukkuessa uni on varsin pätkittäistä. No, saa nukkua pitkään, joten haitanneeko tuo.

Nummisesta kohti Artjärveä

Pidempi tauko on ollut, mutta taas vaihteeksi ollaan menossa. Eli siis nyt parin päivän päästä pitäisi lähteä taas viipottamaan. Tavoitteena Artjärvi, mutta matkaa tulisi kuutisenkymmentä kilometriä, joten aika apinanraivolla saa vetää jos meinaa päästä. Ei olla vetämässä apinanraivolla joten varmaan ei päästä. Päästään mihin päästään. Ei se Suomi karkaa ja jos karkaa niin kävellään kiinni.

Varustusta en ole kauheasti mietiskellyt, mutta Clarkin riippumatto tulee yöpymisvälineeksi. Eristeeksi tulee solumuovia. Clark on lyhyempi kuin se aikaisempi matto, mikä on tässä tapauksessa kätevää, siihen saa helpommin eristeen paikalleen. Makuupussi onkin sitten mielenkiintoisempi kysymys. En omista sopivaa välimallin pussia, joten kylmä tai kuuma uhkaa. Taidan ottaa kaksi kesäpussia. Grammahifistelyä ei nyt jaksa muutenkaan (kamera vie grammahifistelymotivaation jostain syystä), niin voi sitten koittaa edes maksimoida hyvän unen.

Kenkäkysymys on edelleen mielenkiintoinen. Vibramit ja kumisaappaat on päivän lottorivi. Tällä rivillä pelataan kyllä sitten todellista upporikasta ja rutiköyhää. Herran haltuun vaan. Ruokapolitiikka on tällä kertaa se, että proteiinit tulee kuivalihasta, rasva tulee öljystä ja suklaasta ja hiilarit nuudeleista ja suklaasta. Tarkoitus oli tehdä kuivalihasuklaata, mutta en saanut aikaiseksi. Seuraavalla kerralla sitten. Otin kyllä varuiksi reissumuonapaketteja, mutta tarkoitus on olla koskematta niihin. Kelly kettle tulee olemaan tämän keikan ainoa vedenlämmitysväline. Jännitystä elämään siltäkin osin.

Fiilis on aika innostunut. Nyt ruvetaan oikeasti kävelemään poispäin kotoa. Teitä pitkin vielä, mutta ollaan jo katseltu, että Kouvolan jälkeen olisi mahdollisesti tarjolla jotain ulkoilureittejä ja Repoveden kansallispuisto. Eli jopa luonnon helmaan voisi päästä.