Perheen ensimmäinen vaellus UKK-puistossa

Lähtö

Perheen pieninkin on kasvanut sen verran, että oli aika lähteä ensimmäiselle kunnolliselle vaellukselle. Kohteeksi valikoitui UKK-puisto lähinnä siksi, että siellä ei tarvitse sitoutua mihinkään vaan matkasuunnitelma joustaa hyvinkin sujuvasti kulkijoiden pystyvyyden mukaan. Suunnitelma joustikin sujuvasti, mutta enemmän isompien kuin pienempien kulkijoiden tarpeiden mukaan. Lapset kantoivat isompi rinkkaa, jossa oli vaatteet ja kirjat sekä vesipullo ja pieni onki, jota vähän testattiin. Pienemmällä oli isomman koulureppu jossa oli vaatteet ja vesipullo. Aikuisten rinkat painoivatkin sitten reilu 30 kg ja reilu 20 kg, joten ihan mehevillä kuormilla lähdettiin liikkeelle. Kiilopäällä oli joku geokätköilytapahtuma, joten porukkaa piisasi ja vähän jännitti, että onko Luulampi ammuttu täyteen väkeä, mutta järjestäjät epäilivät mahtaako kukaan tulla niin pitkälle.

Päästiin Kiilopäälle yhden aikaan ja siitä syömisen jäkeen kahden jälkeen naama kohti Luulampea. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja sää oli lämpimämpi kuin mitä oli odotettu, mutta siitä selvittiin. Ihmetystä ja pientä hupia aiheutti paikallinen tapa laittaa suuntakyltteihin

Päivä 1: Luulampi

välimatkat eri reittiä aina kuin mahdollista. Niinpä ensimmäinen kyltti Luulammelle kertoi matkaa olevan noin 4 km ja seuraava reilu 5 km. Pieni suunnistushärö aiheutti sen, että suorimman reitin sijaan kuljimmekin kiirunapolkua, joka oli paljon mukavampi kulkea kuin kivikkoiset pääpolut. Noin yleisestikin Saariselän ja Kiilopään lähialueilla jos haluaa kulkea mukavia polkuja, niin isommilta reiteiltä pitää poistua. Alku oli vähän kulkemismotivaation hakemista, mutta purot ja se, että niistä sai juoda piristivät sen verran, että intoa rupesi löytymään ja huipulla tunnelmat olivatkin jo huipussaan. Laskussa vanhemmat jäivät jo jälkeen.

Luulammen päivätupa on enemmänkin pieni ruokala, mutta sinne pääsi aurinkoa pakoon, joten grillattiin Kiilopäältä ostetut makkarat siellä. Geokätköilijöitä ei tosiaan ollut kuin yksi. Tapahtumasta innostuneena etsittiin itsekin kätköjän ja löydettiinkin yksi, kun olin sen kätköilijän nähnyt, vaikka ei saatukaan kätköjen tietoja tarkistettua, kun ei netti enää toiminut, enkä niitä hoksannut Kiilopäällä tallentaa. Teltallekin löytyi hyvä paikka, kun hoksattiin lähteä vähän kauempaa hakemaan. Yö meni hyvin ja aamulla kokeiltiin onkea lammessa, syöttinä yli jäänyttä makkaraa. Oli ihan hauskaa, kun makkaraa näykkivät pikkukalat näkyivät selvästi, mutta niin iso kala, että olisi voinut koukkuunkin jäädä kävi vain pikaisesti, eikä koittanut uudestaan maistaa. Ihan kivaa oli kuitenkin.

Päivä 2: Taajoslaavu

Lounaan jälkeen alkoi patikointi kohti Taajoslaavua. Kulkeminen oli mukavaa, ainoat ylämäet ihan alussa ja tällä etapilla alkoivat puroleikit löytyä toden teolla, joten kollektiivinen hyvä mieli oli kohtuullisen hyvin kasassa. Ei kuljettu virallista vaellusreittiä vaan hiihtoreitin pohjaa, jossa oli ihan hyvä polku sielläkin, lopussa pieni soinen pätkä aiheutti vähän miettimistä ja oli oikeastaan ainoa paikka, jossa voi päätellä, että reitti ei ollut kävelemistä varten. Hiihtolatua lienee kiittäminen myös siitä, että loppupään puron yli pääse leveää siltaa pitkin. Itse laavulla oli ja pari retkeilijää joista toinen oli ensimmäistä kertaa käynyt alueella vuonna 51. Kuunneltiin juttuja, rapsutettiin koiraa, lioteltiin jalkoja joessa ja tehtiin pari kaarnalaivaa. Siinä se ilta meni mukavasti, vaikka päänsärky meinasikin aiheuttaa ongelmia. Aurinkoinen keli ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiin. Alkuperäinen ajatus oli ollut jatkaa seuraavana päivänä Kivipään autiotuvalle, mutta sen verran olivat jo alle 5 km päivät olleet raskaita, että todettiin, ettei lähdetä sinne. Tutkittiin läheistä kahlaamoa ja todettiin, ettei lähdetä siitäkään yrittämään, kun vesi oli sen verran korkealla. Todettiin siis, että jatketaan seuraavana päivänä Rumakurun suuntaan.

Päivä 3: Rumakuru

Rumakurulle oli reipas 6 km matkaa, joten oltiin aamulla vikkelästi liikkeellä ja saatiin pari kilometriä alle ennen lounasta. Syötiin mukavassa paikassa puron varrella ja nautittiin varjosta ja lapset purosta, aurinkoinen päivä kun oli taas ja oma auringonsieto vähän vajavainen. Tämä oli ensimmäinen päivä, kun otettiin välipalatkin tosissaan ja se kyllä kannatti. Vastaan tuli myös muutama maastopyöräilijä, mitä vähän ihmeteltiin, kun polku oli niin kivikkoinen. Ei ilmeisesti kuitenkaan mitenkään paha kunnon pyörälle. Kulkeminen sujui aika rattoisasti kunnes tultiin Luulammen ja Rumakurun väliselle "polulle", joka oli oikeasti hiekkatie.

Se ärsytti, mutta toisaalta oltiin sen verran lähellä, että ei se paljon päässyt häiritsemään, vaikka erämaan tuntu oli aika kaukana. Toisaalta porukkaa kulki ohi sen verran, että ymmärrän miksi se tie on ollut pakko rakentaa. Ei niin mukava yllätys kuitenkaan. Rumakurun vanhalle kämpälle tultaessa todettiin, ettei siellä näkynyt oikein telttapaikkaa, joten pienen tauon jälkeen uudelle tuvalle. Sielläkään ei ensin näyttänyt hyvältä, mutta kun meni pusikkoon hakemaan purosta vettä, niin telttapaikaksi löytyikin aivan mahtava pikku niitty puron vieressä. Rumakurun edessä oli myös upea lampi jonka vieressä oli epävirallinen tulipaikka, jossa keiteltiin ruuat mahtavasta ympäristöstä nauttien. Naapuriin tuli teltta, jossa asuivat Matti ja tyttärensä Anni, jonka kanssa Lykke pääsi leikkimään, joten sikälikin meni hienosti.

Päivä 4: Päiväretki Rumakurulla

Seuraavana päivänä lähdettiin Matin ja Annin kanssa päiväretkelle Rumakuruun ja Vävypäälle. Rumakuru oli kyllä hieno, mutta oli hyvä, että lähdettiin ilman kamoja kiipeilemään sitä. Keli oli edelleen upea ja tuli heti muutenkin erämaisempi olo, kun poistui tien vierestä. Vävypään huipulta mentiin seuraavaan kuruun syömään lamment rannalle ja matkalla sinne nähtiin toisella puolella lekottelevia poroja. Muuten ollaan varmaan sen verran äänekkäitä ja huomiokyvyttömiä, että paikallista eläimistöä ei yllä nähty, joten oli kiva että löytyivät nuo. Ruuan jälkeen erottiin matkaseurasta ja jatkettiin vielä seuraavan huipun yli, tarkoituksena katsastaa Pessinlammen nuotiopaikan potentiaalisuus.

Lampi oli mielettömän hienossa kurussa, jonka reunaa tultiin alas ja paikkanakin kohtuu asiallinen, mutta sieltä ei oikein olisi ollut mitään järkevää seuraavaa etappia, joten todettiin, ettei jatketa reissua siihen suuntaan kuitenkaan. Rumakurulle palattiin tietä pitkin ja lopputulemana päivän matka oli noin 6 km, joten yllättävästi ne kilometrit vaan kertyivät. Mutta paljon upeita näkymiä mahtui päivään.

Päivä 5: Piispanoja

Edellisen päivän tutkimusmatkan perusteella seuraavan päivän yöpymispaikaksi päätettiin Piispanojan tulistelutupa. Matkaa alle 4 km, joten lyhyt ja rento päivä tiedossa. Yöllä oli satanut, joten lapset saivat saappaat jalkaan kävelemistä varten. Alkuun oli aika raaka nousu, mutta kun se oli noustu, niin edessä oli rentoa laskettelua muutama kilometri. Otettiin rauhassa, syötiin hyvin, purojen kohdalla pidettiin kunnolliset leikkitauot, kun saappaatkin oli, joten puroleikkeihin sai vielä vähän paremmat oltavat. Matkan varrella ohi meni jonkun verran porukkaa ja yksi sähköfatbikellä ajeleva mies pysähtyi hehkuttamaan, että kuinka suunnattoman hauska peli on kyseessä.

Jäikin vähän kuumottelemaan, että pitäisi tuota joskus kokeilla, mutta jäin miettimään, että paljonko maasto noista pyöristä kärsii. Jälkeenpäin minua valistettiin, että perus maastopyörä kuluttaa maastoa saman verran kuin kävely ja fatbike reilusti vähemmän. Pahin kuluttaja on ilmeisesti sauvakävely, kun ne sauvat pöyhii maan irti. Päivä meni mukavasti ja teltan sai kivasti Piispanojan kangasmaastoon ja sen verran alkoi reissuväsymys painaa, että oli ihan mukava, kun voi loikoilla tuvassa laiskana samalla kun laitteli ruokaa. Noin yleisesti huomasi, että homma on asettunut uomiinsa ja kaikilla on mukavaa.

Päivä 6: Kiilopää

Viimeisenä kulkupäivänä kuljeskeltiin taas se viitisen kilometriä vaihtelevassa pilvisyydessä. Lämmintä oli sen verran, että auringon ollessa pilvessä oli mukavampaa. Alkupäässä myös tuntui vähän sadetta uhkaavan, mutta ei sitä sitten tullut. Rennosti ja mukavasti meni ja päästiin hyvissä ajoin Kiilopäälle saunomaan ja syömään. Hostellista saatiin neljän hengen huone ja kaikki olivat varsin tyytyväisiä yleiseen lööbaamiseen. Seuraavalle päivälle mietittiin, että jos intoa riittää, niin voitaisiin huiputtaa Kiilopää, mutta jätettiin avoimeksi. Siinä sen vasta kunnolla huomaa, että kuinka väsynyt on, kun pääsee lopulta oikeaan sänkyyn ja mikään pakollinen ei oikeasti kaadu enää päälle. Aika rento ja mukava olo oli. Aamulla tuli vähän kiire, kun aamupala piti oll asyötynä ja huone palautettuna kymmeneen mennessä. Saatiin kuitenkin hoidettua ja sitten vähän frisbeegolfattiin ja etsittiin geokätköjä ennen kuin bussi vei puoliltapäivin Saariselälle uimaan ja Angry Birds puistoon. Ihan aktiivinen viimeinenkin päivä siis saatiin. Etukäteen jännitti, että onko kaikki paikat täynnä, kun on juhannus, mutta hyvin oli tilaa. En kyllä taitaisi itsekään uskaltaa juhannussuunnitelmia Lappiin tehdä, vaikka eivät ne hyttyset yleensä silloin siellä ole. Viideltä bussilla lentokentälle, koneeseen ja kotiin ja homma paketissa. Erittäin hyvin onnistunut ensimmäinen vaellus ja saatiin jo sovittua, että ensi kesänä voidaan mennä taas. Eli positiivisissa merkeissä.

Oppeja ja havaintoja

Ruuat

Lounaat ja päivälliset tehtiin samalla systeemillä. Mukana oli Nuudeleita, pussimuusia ja pastaa hiilariksi, kuivattua jauhelihaa ja testimielessä vähän naudan ja possun suikaleita proteiiniksi ja pussikastikkeita, meidän tapauksessa kermakastiketta, pippurikastiketta ja kantarellikastiketta mausteeksi. Ruoka teki kauppansa hyvin, ehkä vähän vielä isompiakin olisivat voineet annokset olla. Mutta samalla systeemillä jatkettaneen, tosin nuo kuivasuikaleet saavat jäädä. Väli- ja iltapaloille oli välipalapatukoita ja leipää, mutta leivän menekki ei loppujenlopuksi kovin suurta ollut. Aamupalana oli annospikapuuroa ja Lämmin Kuppi-kiisseleitä, jotka tulivat halulla syödyksi. Voita oli reilusti mukana ja sitä kyllä vähän joka paikkaan laitettiinkin. Mutta vähemmän leipää ja enemmän patukoita lienee suurin muutos jatkossa. Otettiin myös mousse-aineksia, jotka on aikaisemminkin havaittu hyviksi, ja ihan hyviä olivat edelleen, mutta vispilä oli jäänyt varustelistasta uupumaan joten ei ihan putkeen kuitenkaan. Suklaa, ja mango-passionmousset lähtenevät jatkossakin mukaan. Yleisesti fiilis oli, että maitoon tehtävät asiat ovat parempia ja maitojauhe kulkee kätevästi. Protip: kun kirjoittaa tarvittavat ainekset pussin kylkeen, niin pussiasioiden tekeminen on paljon helpompaa.

Kulkeminen

Kuljetut matkat olivat lyhyitä, mutta jos pidempiä matkoja meinaa mennä, niin aikaisemmin pitää aamulla päästä vauhtiin. Nyt ei kiirettä pidetty, mutta koitettiin kuitenkin saada kilometri tai pari taakse ennen lounasta ja se oli ihan hyvä systeemi. Muutenkin reilusti taukoja ja koko ajan vähän jotain syöden pysyi meininki hyvänä ja virtaa oli. Alkuun kannattaa joka tapauksessa olla vähän totuttelua, kyllä se kulkeminen oli aika automaattista sitten loppupäässä ja vauhtikin aika hyvää. Ja antaa leikkiä aina kun tulee hyvä paikka vastaan.

Varusteet

Kamaa oli paljon. Lasten kanssa se pitää suurelta osin hyväksyä. Hulppea määrä teki homman sikäli toimivammaksi, että vanhemmat eivät jaksaneet yrittää mitään ylimitoitettua, joten lapsilla oli rento keikka. Erittäin hyvä ratkaisu oli ottaa unimaskit kaikille. Ei valoisuus haitannut unia. Toinen näppärä juttu oli, että otettiin kaikille pikkulasten tyynyt mukaan. Siihen voi alle laittaa sopivan määrän kamaa ja on retkimittareilla varsin bueno tyyny. Solumuovimakuualustaa roudattiin mukaan niin paljon, että sillä peitti koko teltan lattian, niin lapset eivät ainakaan kieri sen päältä pois. Aikuisille oli vielä itsetäyttyvät patjat päälle. Näillä systeemeillä peti oli melkein parempi kuin kotona. Kenkinä lapsilla oli lenkkarit ja mukaan otettiin muös saappaat. Ei uskallettu pelkillä saappailla lähteä, kun ei tiedetty, että hinkkaako ne jalat rikki jostain. Oli hyvä systeemi, vaikka toi sekin osaltaan lisää kannettavaa. Siltä osin henkilökohtaisesta Savottafiksaatiosta oli taas hyötyä, koska rinkan päälle laitettavia isoja tavaroita oli sen verran mukana, että ilman kahta putkirinkkaa olisi tarvinnut tehdä nerokkaampia ratkaisuja. Testissä oli myös pari ihan kaupallista pakkauspussia, muuten kamat olivat muovipusseissa ja taitaa käydä niin, että jatkossa loputkin kamat päätyvät virallisempiin versioihin. Sen verran olivat käteviä.

Muuta

• Geokätköilyä jos meinaa harrastaa, niin kätköt kannattaa tallentaa jo lähtiessä, verkko ei ole erämaassa tiheä.
• Jos lapset ei lue tarpeeksi, niin viekää riittävän kauas kaikesta.
• Minigrippejä kannattaa ottaa muutama ylimääräinen mukaan.
• Kangaspussit trangialle ja astioille oli toimiva idea. Paljon mukavammassa kunnossa varsinkin astiat, kun ei ollut vesitiivis pussi.