Opettavainen ensimmäinen etappi

Ensimmäinen etappi alkoi Hangosta ja päättyi Karjaalle. Oli hyvä, että lähdettiin semmoisella "katsellaan kuinka käy"-asenteella, koska tosiaankin kävi ja onneksi saatiin katseltuakin, että miten tätä hommaa pitää tehdä.

Ihan ensimmäinen havainto tehtiin kengistä. Suurin osa kävelystä oli kuitenkin asvaltilla ja todettiin, että vaelluskenkiä ei ole suunniteltu semmoiseen. Kipu oli jaloissa pahimmillaan aika kova. Onneksi molemmilla oli leirikengiksi mukana sandaalit, jotka palvelivat erinomaisesti kävelyssäkin loppuajan.

Toinen havainto oli se, että jos jaloissa alkaa tuntua kipua, niin pysähdytään heti ja tehdään asialle jotain, eikä jatketa kävelemistä vielä muutamaa tuntia. Aika itsestäänselvä juttu, mutta piti sekin taas näköjään kirjaimellisesti kantapään kautta oppia. Google maps väittää, että kuutisenkymmentä kilometriä tuli näilläkin eväillä.

Tarkempaakin raporttia tulee vielä, joten hätäily ei ole tarpeen.

Kolmas oli se, että erityisesti jos vettä ei ole hyvin saatavilla, niin semmoiset lisää pussiin vesi ja syö kymmenen minuutin päästä-retkiateriat on ihan loistavia, koska niitä ei tarvitse tiskata. Ja vaikka vettä olisikin saatavilla, niin tiskaamattomuus on aina elämänlaatua parantava asia. Vahva peukku siis näille.

Neljäs juttu olikin sitten olennaisin. Tämän homman on tarkoitus olla hauskaa ja jos vauhti on niin kovaa, että juttu lakkaa luistamasta, niin sitä vauhtia himmataan. Ja jos taukopaikalla paistaa hienosti aurinko, niin siihen voi jäädä köllöttelemään vaikka pidemmäksikin toviksi. Ja jos projekti venyykin kymmenestä vuodesta kahteenkymeneen näillä eväillä, niin ei meillä kiire ole. Hautaan asti aikaa ja jos se ei riitä, niin sitten ei enää kuitenkaan ole mihinkään kiire.