Hipsittiin Lieksan lähistölle. Tällä kertaa teemana oli hiihtämisen ja ahkion käyttämisen testaileminen. Ja se, että 50% valmistautuminen toi kohtuullisen suorituksen ja mielenkiintoisia tilanteita. Kumpikaan ei ollut vetänyt koskaan ahkiota suksilla sen enempää ja Matille saatiin suksetkin vasta pari tuntia ennen lähtöä, joten aika avoimella suunnitelmalla mentiin. Onneksi reitti oli sellainen, että siinä pystyi helpohkosti pidentämään tai lyhentämään päivää sen mukaan, miten homma etenee.
Homma alkoi siitä, että ajettiin Louhivaaran laavulle. Tällä kertaa oli hommattu auto käyttöön, koska lähtöpaikka oli niin ei missään, että auto säästi kohtuullisen merkittävästi aikaa, vaivaa ja rahaa. Perille tultiin yöllä kahden ja kolmen välillä. Aamulla säädettiin kamat lähtökuntoon ja päästiin joskus kahden maissa liikkeelle. Suunnitelmana oli hiihtoo teitä pitkin ja onneksi ilmeni, että tiet olivat juuri siinä kunnossa kuin oli tarkoituskin, aurattuja, mutta ei juurikaan hiekkaa ja alusta vai harvoissa kohdissa esillä. Matilla oli kunnolliset 2,5 metriset metsäsukset, itse otin tietoisena ja neuvoteltuna riskinä HOKit mukaan testimielessä. Tietä kun hiihdettiin, niin nousukarvat tekivät hiihtämisestä vähän raskaampaa ja niiden täydellinen sivuvakauden puute aika kuluttavaa. Hiihdeltiin kuitenkin 30 km keittokatokselle, joka oli uimarannalla. Siellä oli hyvä pitää nuotiota ja pukuhuoneessa hyvä nukkua. Perille tultiin vasta yhden aikaan yöllä, joten aika myöhään meni. Loppusäädössä ahkiosta irtosi aisa kun kiinnitysmutteri irtosi ja hävisi metsään. Matti veti sen narulla kiinni ja hyvi kesti loppumatkan.
Toisena päivänä oli vaihtoehtoina pyrkiä kodalle, jonne oli 40 km tai sitten laavulle, jolle oli matkaa 20 km. Todettiin jo lähtiessä, että laavulle mennään ja matka sujuikin sutjakasti. Puolessa välissä tultiin hiekoitetummalle tielle ja laitettiin sukset ahkioon ja vedettiin sitä kävellen. Se oli ainakin minulle kevyempääkin kuin hiihtäminen, koska kengät lipsuivat vähemmän sivulle. Homma eteni mukavasti siihen asti, että päästin kohtaan, josta olisi n. 500 metriä laavulle. Laavu tietenkin oli metsässä järven rannalla, mutta parin sadan metrin päähän siitä meni auraamaton tie. Laavulle meni myös retkeilyreitti. Ensin käytiin katsomassa reitin kohtaa ja todettiin, että siinä maastossa ei meidän ahkiolla mennä. Sitten käytiin katsomassa, että päästäisiinkö järven jäälle helposti, mutta maasto tien ja järven välissä oli sellainen ryteikkö, ettei sekään näyttänyt järkevältä. Lähdettiin sitten kamojen kanssa sitä auraamatonta tietä, joka onnellisesti teki siinä muutaman sadan metrin matkalla kunnon nousun ja kunnon laskun. Sitten käytiin tiedustelemassa reittiä itse laavulle siltä tieltä ja todettiin reitin sieltäkin olevan ahkiolle aika tekemätön paikka. Joten lyötiin leiri sen retkeilyreitin auraamattomalle parkkipaikalle. Meillä kun oli mukana pieni teltta varuiksi. Koko metsässä möyrimiseen meni pari tuntia joten saatiin kevyestäkin päivästä sellainen, että sen jälkeen on ihan puhki. Toisaalta tuli myös todistettua, että HOKeilla menee syvemmässäkin lumessa ihan hyvin ja sitten kun aletaan oikeasti säätämään ja kiipeilemään edestakaisin hankalassa maastossa, niin ne ovat kyllä lyömättömät välineet. Ihan kiva, ei niin paljon enää ottanut päähän että lähti niillä.
Yöpyminen meni sikäli hyvin, että saatiin siinä pienessä teltassakin nukuttua ihan hyvin ja taas sikäli huonosti, että koko yön satoi lunta joka suli siihen teltan päälle ja kun sitä ei oltu saatu kunnolla kireälle, niin pussit olivat aamulla märkiä. Ensi kerralla itsekseen seisova teltta mukaan. Muutenkin todettiin, että etenemisvauhti on sen verran heikko, ettei oikein ole sen enempää saavutettavaa joten suunnaksi otettiin Lieksa tai tarkemmin Ruunaan tienristeys muutaman kilometrin päässä Lieksan keskustasta, koska katsottiin, että siihen suuntaan kuitenkin jatketaan seuraavaksi. Matkaa oli jäljellä parikymmentä kilometriä. Ahkio vedettiin puoleenväliin isomman tied varteen ja syötiin siinä lounas. Sitten otettiin yksi kassi mukaaan, missä oli vähän syötävää, lämmintä vettä ja lämpimämpää vaatetta ja käveltiin loppupisteelle ja tilattiin taksi takaisin auton luo. Suunnitelmana oli yöpyä laavulla ja ajaa sitten aamulla vähän tuoreempana kotiin. Tämä suunnitelma muutettiin lennosta taksissa, kun alettiin lämpimässä hyytyä niin pahasti, että yöpyminen märissä makuupusseissa luvatussa parinkymmenen asteen pakkasessa alkoikin tuntua jopa vielä huonommalta idealta kuin ajaa yötä myöten se 600 km kotiin. Haettiin autolla kamat tienpenkasta ja kun pidettiin säännöllisiä taukoja, niin kotiinkin päästiin, eikä tuntunut edes että olisi ollut liian väsynyt ajamaan. Saunaan ja unille joskus viiden aikaan aamusta.
Oppia tuli taas monesta asiasta. Ahkiosta opittiin ainakin sen verran, että jos meinaa mennä hangessa sillä, niin kannattaa pakata se kunnolla eikö ylitäyttää älyttömästi. Ja toisaalta jos sitä vetää tiellä, niin kannattaa ylitäyttää kunnolla ja pakata ihan pelkästään kätevyys edellä, tietä se tulee helposti kuitenkin. Ei vedetty kuin se muutama sata metriä hangessa, joten oikeastaan aika optimaalisesti havaittiin että se kannattaa pakata oikein mutta ei juurikaan kärsitty siitä, että se oli pakattu ihan väärin. Noin muuten oli hyvä värkki se. Suksista opin sen, etten vieläkään oikein oppinut, että onko nuo HOKit järkevät oikeassa menossa. Varmaan jatkan niillä niin kauan, että opin että ne on huonot. Hommasin reissua varten talvisaappaat. Nokian Naalit. Niistä opin sen, että yllättävän vähän haittaa, että painavat tonnin. Ja sen, että oikeasti kannattaisi olla kahdet huopavuoret, toiset kävelemiseen ja toiset leiriin. Hyvät pelit. Lisäksi opittiin, että mukana kannattaa olla noin miljoonasti niitä Elovenan pikapuuropusseja ja syödä melkein joka tauolla yksi. Mieliala pysyy merkittävästi korkeammalla. Eikä se edes hidasta taukoja, kun on kuitenkin kuuma vesi termarissa. Jos vaan mahdollista, niin teltan kannattaa olla selllainen joka seisoo itsekseen, ainakin jos se on vain varateltta, jos suunnitellut laavuyöpymiset kosahtaa jostain syystä. Silloin kun päädytään käyttämään sitä, ei välttämättä olla enää parhaassa hapessa pystyttämään telttaa hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti