Pitkähkön tauon jälkeen käytiin taas etenemässä. Tällä kertaa tauko oli tietoinen valinta, koska havaittiin viime kesänä, että ollaan itseasiassa hyvinkin lähellä Venejärvi-Kymmensylinen-Ontojärvi vesiretkeilyreittiä, joten kun reissun sääntöihin oli kirjattu, että melominen oli sallittu etenemistapa, niin melomaanhan mentiin. Joten varrottiin kesää. Reitin piti olla kuvauksen mukaan hyvinkin helppo järvireitti, joten ei sitä sen enempää tullut pohdittua. Itselläni ensimmäinen kerta kanootilla liikkeellä, joten sen puolesta vähän jännitti, Matti on käynyt ennenkin, joten ei tarvinnut kuitenkaan arvailla, että miten asioita kannattaa tehdä. Pienen lisäelementin touhuun toi kiireinen aikataulu, liikkeelle päästiin vasta perjantaiaamuna ja takaisin pitäisi olla sunnuntaina mielellään kohtuu ajoissa. Kamat autoon, kanootti katolle ja menoksi.
Lisämutkana liikkeellelähtöön oli se, että käveltävää melontareitin alkuun oli kuitenkin 15 km, joten pienoista säätämistä oli pakko harjoittaa. Otettiin taas sähköavustainen polkupyörä mukaan, käytiin tiputtamassa se melonnan loppupisteeseen, heitettiin kanootti ja kamat melonnan alkupisteeseen ja ajettiin autolla kävelyn aloittamipaikkaan. Tällä keikauksella todettiin muos ensimmäinen pieni aikatauluheikkous, kun molemmat olivat jättäneet tahollaan jotain ottamatta huomioon ja todettiin, että aikaa alkusäätöihin menee tunti laskettua enemmän. Eipä sillä lopulta merkitystä ollut, mutta vähän se alussa mietitytti, kun tiedettiin, että myöhään menee muutenkin. Kävely meni muuten sutjakasti rutiinilla, mutta jouduin kärsimään siitä, että lenkkeily on jäänyt vähiin. Sain ensimmäistä kertaa pitkään aikaan rakkoja jalkoihini. Onneksi melottiin. Pitää ottaa lenkkeily taas tapoihin. Mutta kanootin luokse päästiin sutjakasti.
Aloitettiin melominen Venejärveen laskevasta Juurikkajoesta, joten aluksi jännitti, että pääseeköhän siitä oikeasti menemään. Itseasiassa kyseinen jokipätkä oli varmaan koko melonnan paras osuus, joten sikäli valinta meni ainakin nappiin. Pieni mutkitteleva joki, joka huokui sellaista henkeä, että ollaan ainoat siellä. Joskus sieltä on joku vaellusreitti mennyt, jonka pitkospuita hyödynnettiin rantaanpääsyssä, mutta ei ollut ihan viimeaikoina käytetty sitä. Vesille päästiin mukavasti kymmenen aikaan illalla ja kohta päästiin tutustumaan kanoottitouhuamiseen muutenkin, kun mainitun vaellusreitin ylitys tuli vastaan. Kanootti mahtui alta, mutta me ei, joten piti kiivetä yli. Päästiin myös ylittämään majavien patoja kolme kappaletta. Aurinko tuolla vielä laskee, mutta pimeää ei onneksi tullut, joten myöhäinen aika ei sinänsä juuri haitannut. Sää oli myös erinomainen, ei liian kuumaa ja hyvin tyyntä.
Juurikkajoesta päästiin Venejärvelle, jonka toiselta puolelta alkoi virallinen melontareitti. Järvien välissä oli pieni koskenpätkä, joka varoitti loppureissun suurimmasta haasteesta, nimittäin vähäisestä vedestä. Hinaamalla mentiin. Seuraavia koskia koitettiin laskea, mutta aika epätoivoista se oli, välillä jouduttiin kantamaankin kanoottia, mutta lähinnä sentään selvittiin hinaamalla ja potkimalla kanoottia liikkeelle. Koskiin saatiin kuitenkin sen verran kulumaan aikaa, että oltiin vasta lähempänä neljää Kalliojärven laavulla, jossa nukuttiin. Tehtiin siis vissiin uusi ennätys nukkumaanmenon myöhäisyydessäkin. Laavu oli hieno ja hienossa paikassa, joten nukkua kelpasi. Matti oli ottanut mukaan jonkun oman laavuhässäkän, joka viritettiin laavun sisälle hyttysverkoksi ja siellä kelpasi kyllä nukkua.
Seuraavana päivänä ei yllättäen kiirettä pidetty lähtiessä vaan liikkeelle päästiin päikkäreiden jälkeen joskus yhdeltä. Koskissa oli edelleen vähän vettä, mutta kuitenkin vähän enemmän, joten hetkittäin päästiin ihan laskemaan koskeakin. Järvimelonta taas kärsi lähinnä siitä, että kun ei ole sen enempää melonut, niin ei oikein päässyt sellaiseen hyvään zen-olotilaan. Keli sinällään oli hyvä, vaikka hetkittäin vastainen tuulenvire meinasikin nousta. Alajärven laavulla syötiin päivällistä ja käytiin samalla maitse katselemassa seuraavaksi tulevaa Myllykoskea. Siinä oli vettä jo sen verran, että olisi voinut saada jotain pahaakin tapahtumaan, mutta kiviä kolisten tultiin sekin alas. Sen jälkeen ei ollutkaan muuta kuin vähän isompi järvenselkä, mutta keli huononi nopeasti. Ukkosta ei onneksi tullut, mutta noin kilometri ennen päätepistettä alkoi sataa kunnolla. Tultiin sitten ihan märkinä perille, mutta eipä siitä sen suurempaa haittaa ollut. Rannassa oltiin iltakymmenen aikoihin ja sadekin loppui pian.
Kun oli saatu kuivaa päälle, oli aika lähteä hakemaan auto. Se vähän jännitti, koska akun riittävyys reilun neljänkymmenen kilometrin matkalle hiekkatiellä ei ollut itsestäänselvyys. Riitti kuitenkin nipin napin ja kolmen tunnin päästä oli auto kanootin luona ja kamat kyydissä. Yö nukuttiin Mujejärven kyläyhteisön hienossa kodassa ja surautettiin siitä sitten aamulla kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti