Hetta-Pallas

Syysvaellusta taas pukkasi, tällä kertaa suuntana Hetta-Pallas. Toivolle oli jo pari vuotta sitten luvattu ruskaretki joka nyt sitten toteutettiin. Reissussa mukana myös Matti ja Essi. Kamoja tuli mietittyä enemmän kuin on viimeaikoina ollut tapana, mutta aika perusvarustuksella mentiin. Ruokana oli lähinnä makkaraa, lättyjä pinaatilla ja ilman sekä pekonia. Testiin pääsivät skafferimatista tilatut munajauho ja kermajauho. Pekoni ja muna oli varsin hyvä aamupala ja tuskin se lättytaikinan teko kermaan sitä ainakaan huononsi. Kahviin kerma ei kyllä oikein toiminut, paakkuuntuvaa lajia oli. Perusidea oli, että aamupalat ja lounaat ovat yksityisiä ja päivälliset yhteisiä. Päivällisiä hommattiin yksi nötköttipurkki, yksi italianpata ja kaksi jauhelihakastikesettiä. Näistä syötiin nötkötit ja italianpata. Nötkötti oli hyvää, italianpata ei. Täytteenä oli pastaa tai nuudelia. Rinkat olivat taas painavahkoja, mutta laskettiin, että päivämatkat on sen verran lyhyitä, että ei haitanne. Sen verran oli mäkeä, että haittasi se silti vähän. Hetta-Pallashan on sikäli helppo, että liikaa ei tarvitse päätöksiä tehdä, kun valittavana on yksi polku ja meidän tahdilla Pyhäkero, Sioskuru ja Hannukuru olivat kiveenhakattuja kohtaita. Hannukuru lähinnä saunan vuoksi mutta kuitenkin. Junalla Rovaniemelle, bussilla Hettaan, paatilla yli ja liikeelle.

1. päivä

Ensimmäisen päivän suuunnitelma oli aika selkeä. Hetassa oltiin varttia yli neljä, joten suunnitelma oli huomattavan selkeä, Pyhäkeron tuvan luokse syömään ja nukkumaan. Matka oli pientä ylämäkeä, koska pikkuhiljaa noustiin kohti puurajaa, mutta tupa oli vielä puurajan alapuolella, joten metsää kuljettiin. Ihan hienoa maastoa, ainoa haitta oli se, ettei tänne ole tultu katsomaan metsämisemia vaan avointa tunturimaisemaa. Ruskaa oli hitusen nähtävissä, mutta kaikki antoi ymmärtää, että parhaan ruskan näkemiseen oltiin hiukan ajoissa. Paljon spekuloitiin siitäkin, että onko reitillä paljon mainostettu kahvila oikeasti auki. Tuvan luona odottikin sitten päivän kovin yllätys, ketään ei nimittäin ollut missään. Oltiin hyvin varmoja, että paikalla olisi enemmänkin porukkaa. Syötiin ja vallattiin tupa ja iltahämärissä alkoi sitten muitakin tulla paikalle. Ihan ei selväksi tullut, että mistä tuli kulkuväline niin, että tuohon aikaan oltiin paikalla, mutta sen verran tuli kulkijoita, että selvästi joku värkki oli tullut. Mutta siinähän se ilta sujuvasti meni ja uni maittoi mukavasti.

2. päivä

Aamulla keli oli pilvinen ja sateinen ja Pyhäkeron huippukin oli pilvessä, joten kun matkaa seuraavalle tuvalle oli reilu 6 km, niin todettiin nopea lähtö täysin turhaksi ja lähdettiin vasta lounaan jälkeen. Todettiin myös, että kahvila oli kyllä auki, mutta jostain syystä siellä jäi käymättä. Päivän suunnitelma oli selkeäänkin selkeämpi, Pyhäkero ylös ja toiselta puolelta alas. Olihan sitä siinä kiipeämistä, onneksi päästiin aika pian puurajan yläpuolelle, joten maisemat korvasivat kyllä kiipeilyn haitat. Vähän ennen huippua vastaaantuleva Pyhäjärvi oli hieno paikka, raunioita ihmeteltiin, myöhemmin saatiin selville, että hiihtomajan jämät oli ne. Hienoon paikkaan olivat kyllä aikanaan pykänneet. Muutama sata metriä reippaaseen ylämäkeen ja oltiin ensimmäisellä huipulla. Aina se on hienoa, kun pääsee tunturin huiputtamaan ja maisemia katsomaan. Siitä olikin sitten enää kolmen kilometrin laskettelu Sioskurulle. Alamäki on hankalampaa kävellä, mutta ainakin maisemat ovat koko ajan edessä. Sioskurulla oli paljon porukkaa, joten telttapaikkaa piti etsiskellä enemmänkin. Löydettiin lopulta hyvä paikka, mihin saatiin teltat vierekkäin ja muuten omaaan rauhaan omalla nuotiopikalla. Nuotiopaikkoja oli kyllä rakenneltu sen verran, että ei ollut kovin vaikea homma.

3. päivä

Suunnitelma oli selkeä, Hannukurun saunaan. Saunajuomatkin oli otettu mukaan. Lähtö oli aika tiukka nousu, mutta muuten oli varmaan reissun tasaisin päivä. Ei se kovin tasainen ollut siltikään, mutta suurin osa nuosuista ja laskuista olivat loivahkoja, joten kulkeminen oli aika helppoa. Kelikin oli ihan hyvä, joten kulkemisen kannalta varmaan mukavin päivä. Erityistä hupia sai siitä, että loivempien maastonmuotojen takia pystyi näkemään hyvinkin kaukaa, että mihin ollaan menossa. Hannukuru on vähän hauskasti tasainen paikka ja siellä rakennelmat ja systeemit ovat sen verran hujanhajan, että piti käyttää hetki paikan yleiseen ymmärtämiseen. Telttapaikkoja ei samasta syystä ole vaikea löytää, hyvää lääniä piisaa. Käytiin vilkaisemassa autiotupakin, mutta telttaan päädyttiin. Saunominen ja uiminen teki hyvää.

4. päivä

Ylös, alas, reitin huonoin taukopaikka Suaskurulla, ylös ja alas. Nousut ja laskut olivat brutaaleja, mutta toisaalta palkinnoksi pääsi komeisiin maisemiin Suastunturin ja Lumikeron päälle, eikä Vuontiskerokaan huono ollut. Sää oli kohtuullisen uskomatonta sateen ja auringonpaisteen vaihtelua, onneksi sateet eivät niin kovia olleet, että kunnolla olisi kastunut. Suaskuru oli edelleen yhtä ankea paikka kuin edelliselläkin kerralla, mutta tällä kertaa pelastettiin tilanne syömällä kodassa pinaattilättyjä. Montellimaja oli lukossa, joten oltiin tyytyväisiä, että edellisellä keikalla tuli siellä yövyttyä. Tällä kertaa nukuttiin paikalle värkätyssä kodassa. Nammalakuruakin hetki harkittiin, mutta se oli hyvin lyhyt hetki. Reilu kymppi tuli tällekin päivälle matkaa ja nyt alkoi jo selkeästi huomata, että pari mäkeä oli jo kiivetty.

5. päivä

Viimeinen päivä ja ihan hyvässä kelissä päästiin taas etenemään. Kiipeämistä oli aika reilusti ja jopa Toivo myönsi, että alkaa pikkuhiljaa olemaan raskasta. Porot olivat porukalla paikalla ja todettiin, että enemmän nähtiin reissun aikana poroja kuin ihmisiä. Tieto odottavasta hotellihuoneesta ja saunasta antoi hyvin virtaa ja viimeiset reissusuklaat käytettiin Taivaskeronsatulaan nousemiseen. Pienen pohdinnan jälkeen koko porukka päätti lähteä Taivaskeron huipulle ihmettelemään maisemia ja olympiatulen sytytyspaikkaa. Lasku hotellille tuntui aika pitkältä, kun se näkyy jo kaukaa, mutta matkaa on kuitenkin joku kilometri. Sauna oli hyvä hotellissakin ja ruokakin teki hyvää.